Jousikvartetto on kamarimusiikin kuningaslaji, jolla on 1700-luvulta lähtien ollut katkeamaton, mestariteoksia täynnä oleva historia. Se ei ole koskaan joutunut paitsioon samalla tavalla kuin esimerkiksi sinfonia modernismin silmissä, ja myös nykysäveltäjille se näyttää tarjoavan ehtymättömien mahdollisuuksien kentän.
Jyrki Linjama (s. 1962) odotti pitkään ennen kuin vuonna 2018 kirjoitti ensimmäisen jousikvartettonsa, mutta samassa luomisen puuskassa niitä syntyi heti kolme saman vuoden aikana. Syntyi kolmen kvarteton kokonaisuus hiukan niin kuin usein klassismin kauden säveltäjillä.
Kvartetoista keskimmäinen, lisänimeltään Allerheiligentag III, sai kantaesityksensä Kemiönsaaren Musiikkijuhlilla kesällä 2019. Muut kaksi kvartettoa oli määrä esittää kesällä 2020 niin ikään Kemiössä, mutta korona siirsi kantaesitykset tämän vuoden juhlille. Kvartetto nro 3 kuullaan Sandön kartanossa 12. heinäkuuta ja kvartetto nro 1 Karunan kirkossa 14. heinäkuuta. Esittäjänä on kummassakin teoksessa Zagros-kvartetti (Hannu Vasara, Kaisa Kallinen, Camilla Vilkman ja Miika Uuksulainen).
Miten syntyi ajatus kolmen jousikvarteton ryhmästä?
”Teosten toteutuminen riippuu yleensä kiinnostuksesta ja apurahoista”, Linjama kertoo. ”Zagroksen kanssa oltiin tehty yhteistyötä ja mietittiin sille jatkoa. Sain apurahan 1. kvartettoa varten ja sitten toisen apurahan kolmen kvarteton ryhmää varten, joten saatoin toteuttaa ajatuksen. Oli kyllä kiva säveltää kolme kvartettoa yhdellä kertaa vuoden 2018 aikana.”
”Kaksi ensimmäistä kvartettoa ovat sisarteoksia. Molemmat ovat syvällisiä ja vakavahenkisiä, joten kolmannesta piti tehdä erilainen, ja päätin pistää siinä reilusti ranttaliksi.”
Linjaman kvartetoista huokuu vahva traditiotietoisuus. Mukana on perinteisiä ilmaisutyyppejä, muotoja ja osalajeja kuten ensimmäisessä kvartetossa Elegiaksi ja Nocturnoksi nimetyt osat.
”Minua kiinnostavat topokset: yhteiset merkityshorisontin tihentymät, esimerkkinä vaikkapa ensimmäisen ja toisen kvarteton surumarssi. Pahimmillaan sellainen kääntyy kuulijaa aliarvioivaksi kliseeksi. Haasteena onkin löytää topokseen tulokulma, joka onnistuu olemaan yhtaikaa sekä yhteisöllisesti käsitettävä että samalla uutta luova ja omaperäinen.”
Ensimmäisessä jousikvartetossa traditiokytkentä syntyy jo päätösosan materiaalina olevan keskiaikaisen gregoriaanisen kirkkosävelmän käytöstä. Samantapainen kytkentä oli myös toisessa kvartetossa, jossa Linjama hyödynsi suomalaista kansankoraalia.
”Ensimmäisen kvarteton finaalin gregoriaanista cantus firmus –teemaa olen itse asiassa käyttänyt useissa muissakin teoksissa. Sen ja toisen kvarteton lainatut kirkkomusiikkiteemat ovat tärkeitä yhteisiä symboleja.”
Ensimmäinen ja toinen kvartetto ovat sikälikin sisarteoksia, että niissä on samantapainen kolmiosaisen kokonaismuodon profiili: hidas-nopea-hidas. Erona on kuitenkin se, että ensimmäisen kvarteton päätösosa aukeaa lopussa valoon, kun taas toinen kvartetto päättyy koskettaviin surumarssimaisiin tunnelmiin.
Ensimmäisen kvarteton keskiosa on nopeasykkeinen scherzo, ”villillä tavalla tanssillista musiikkia”, niin kuin Linjama sitä kuvailee. Myös muodoltaan osa noudattaa perinteistä scherzoa trio-taitteineen ja alkujakson kertauksineen.
”Pitihän tällaistakin kerran kokeilla”, kuittaa Linjama klassisen muotorakenteen käytön.
Kolmas jousikvartetto on tiivis yksiosainen kokonaisuus.
”Tämä on kahta muuta kvartettoa kevyempi, musikanttisempi ja divertimentomaisempi teos. Operoin siinä raisuuden ja hellyyden kontrastilla. Kun ensimmäinen kvartetto saattaa tuoda mieleen toisen Wienin koulukunnan, on kolmas kvartetto ehkä lähempänä uusklassismia, ja siinä on myös etnovaikutteita”, Linjama kertoo.
Etnovaikutteet kuvastuvat esimerkiksi esitysohjeessa ”rustico alla balkanese”. Toisenlainen viittaus traditioon tulee esiin esitysohjeessa ”Hommage a Mendelssohn”.
”Siinä on taustalla ennen muuta Mendelssohnin Kesäyön unelma –alkusoitto, josta todella pidän”, Linjama toteaa.
Linjama odottaa kiinnostuksella kvartettojen kantaesityksiä.
”Oli jännä kokemus, kun treenattiin toista kvartettoa Kemiön saarella kesällä 2019. Harjoitukset olivat hienon kartanon salissa, intiimissä tilassa, mikä oli upea kokemus. Varsinainen esitys oli Karunan kirkossa, jolloin erilaisessa akustiikassa syntyi hyvin toisenlainen kokemus. Nyt on jännittävää, että sakraalimpia aineksia sisältävä ensimmäinen kvartetto kuullaan Karunan kirkossa ja profaanimpi kolmas kvartetto Sandön kartanossa.”
Kimmo Korhonen