Max Savikankaan science fiction -oopperassa ei-ihmiset laittavat Lapseen ihmisen geenejä ja meemejä, mutta koe menee pieleen, koska Lapsi viihtyy liian hyvin ihmisen hahmossa. Monitaiteinen uutuus kuuluu Musica Nova -festivaalin ohjelmistoon.
Tieteisooppera-ajatuksellani on pitkät juuret. Sibelius-Akatemiassa opiskellessani hain apurahaa tieteisoopperaa varten. Sitä ei myönnetty. Olisi ehkä ollutkin minulle opiskelijana liian aikaista näin suurelle hankkeelle.”
Vaikka Max Savikankaan (s. 1969) haave science fiction -oopperasta ei 1990-luvulla toteutunut, ajatus jäi kytemään ja on nyt vihdoin muuttumassa todeksi uudessa Ihmisen jälkeen -oopperassa. Teos saa ensi-iltansa 3. maaliskuuta Tanssin talossa Musica nova -festivaalilla. Muut esitykset ovat 5. ja 7 maaliskuuta. Libretto ja ohjaus on Teemu Mäen käsialaa, tuottajana on Suomalainen Kamariooppera.
Tuolloin 1990-luvulla Savikangas opiskeli teoriaa ja alttoviulunsoittoa Sibelius-Akatemiassa ja musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa.
”Innostus säveltämiseen heräsi musiikkitieteen laitoksella elektronimusiikin studiolla, jossa studiokurssilla työstettiin ylijääneestä äänimateriaalista musiikkia. Siitä se kipinä syttyi.”
Vaikka teoria oli Sibelius-Akatemiassa Savikankaan pääaine, hän opiskeli aktiivisesti myös sävellystä Paavo Heinisen ja Olli Kortekankaan johdolla. Tärkeä sävellyksenopettaja oli myös Anders Eliasson.
Alttoviulun Jimi Hendrix
Savikankaan tuotanto on ehtinyt kasvaa jo 129 teoksen laajuiseksi. Kipinän sytyttäneet elektroniset keinot ovat hänelle yhä keskeisiä, mutta hän on säveltänyt musiikkia monipuolisesti myös perinteisille kokoonpanoille, tosin usein hyödyntäen erilaisia moderneja soittotekniikoita. Hänen ensimmäinen sävellyslevynsä Extraterrestrial (2004) on kaksoislevy, josta toinen CD sisältää soitinteoksia, toinen elektroakustista musiikkia.
Max Savikangas tunnetaan paitsi säveltäjänä myös aktiivisesti uutta musiikkia esittävänä alttoviulistina varsinkin Uusinta Ensemblen riveissä. On hän urallaan soittanut perinteisempääkin ohjelmistoa, esimerkiksi toimiessaan 2000-luvun alussa parin vuoden ajan sijaisena Kansallisoopperassa. Alttoviulun erilaiset uudet, ns. laajennetut soittotekniikat ovat hänelle tuttuja, ja hän on kehitellyt niitä itsekin.
”Kun olen itse käyttänyt niitä teoksissani, tavoite ei ole ollut tutkimuksellinen vaan ihan musiikista sisäsyntyisesti lähtenyt. Olen halunnut ilmaista asioita, en esitellä niitä.”
Savikangasta onkin kutsuttu ”alttoviulun Jimi Hendrixiksi”.
”Tuollaisilla leimoilla on taipumus jäädä pysyviksi. Mutta onhan se leimana ihan parhaasta päästä”, hän naurahtaa.
Inhimilliset ei-ihmiset
Savikankaalla säveltäjyys ja muusikkous kietoutuvat tiiviisti yhteen. Uudessa Ihmisen jälkeen -oopperassa mukaan kytkeytyy myös hänen kiinnostuksensa science fictioniin.
”Tieteisfiktio on aina kiinnostanut Stanisław Lemistä ja Isaac Asimovista alkaen. Oopperaohjelmistossa on kuitenkin yllättävä aukko, sillä Karl-Birger Blomdahlin Aniara (1958) on oikeastaan ainoa tieteisooppera.”
Ihmisen jälkeen -oopperan libretistin ja ohjaajan Teemu Mäen kanssa Savikangas on tehnyt yhteistyötä jo 1990-luvulta lähtien. Sitä edustaa myös Savikankaan aiempi Sulkapallo-ooppera (2005), jossa Mäki oli Juha-Pekka Hotisen kanssa mukana.
”Osa projekteistamme on syntynyt Teemun aloitteesta, osa on yhteisiä ja osa on ollut minun juttujani niin kuin tämä Ihmisen jälkeen. Teemulla ei ollut samanlaista innostusta science fictioniin, mutta sain hänet suostutelluksi mukaan.”
Ihmisen jälkeen on monitaiteellinen teos, jossa on mukana neljä solistia ja neljän laulajan kuoro, József Hársin johtama 11 hengen kamariyhtye, tanssijoita, videoita, elektronista äänenmuokkausta ja etukäteen tehtyjä ääniraitoja. Esityksen pohjalta toteutetaan radiofonia YLE:n tuotantona sekä myöhemmin myös elokuva.
”Tanssin talon Pannuhalli sopii hyvin tieteisaiheeseen. Halusimme teokselle rouhean post-industrialistisen ympäristön.”
Teos kertoo maailmasta sen jälkeen, kun ihmiset ovat kuolleet sukupuuttoon. Hahmoina ovat ei-ihmiset Lapsi, Sumu, Koivu ja Kone. Kuoro ja tanssijat puolestaan esittävät Vetyä, Heliumia, Pimeää ainetta ja Pimeää energiaa. Tarina alkaa kehittyä, kun ei-ihmiset laittavat Lapseen ihmisen geenejä ja meemejä, mutta koe menee pieleen, koska Lapsi viihtyy liian hyvin ihmisen hahmossa.
Mukaan tulee siis inhimillinen elementti?
”Se on yksi science fictionin perusstrategia, että johonkin hypoteettiseen tilaan ja aikaan sijoitetaan draama, jossa pohjimmiltaan käsitellään nykyhetkeä ja sitä, mitä on olla ihminen.”
”Teos alkaa elektronisena musiikkina, ja kun esimerkiksi laulu tulee mukaan Koivun aarialla, me emme kuule Reetta Ristimäen laulua sellaisenaan vaan hänen lauluaan efektin läpi, kuulemme ei-ihmisen ääntä.”
”Tärkeää on myös monitaiteellisuus. Kun mukana on niin monia elementtejä, musiikkia ei tarvitse täyttää ihan risuaidaksi, koska silloin ei välttämättä jäisi tilaa tanssille, videokuvalle jne. 1950-luvun scifi-kliseitä olen yrittänyt välttää, mutta on se theremin siellä kuitenkin mukana”, Savikangas naurahtaa.
Kimmo Korhonen
