Tommi Kinnusen romaani Neljäntienristeys on kuusamolainen sukukronikka, joka avaa salaisuuksia ja toiseuden kohtaloja kolmelta sukupolvelta. Tapio Tuomela on tehnyt siitä oopperan, joka saa kantaesityksensä Oulun kaupunginteatterissa 13. tammikuuta.
Kuusamosta kotoisin olevan, Turussa äidinkielen opettajana toimivan Tommi Kinnusen esikoisromaani Neljäntienristeys oli vuoden 2014 kirjallisia tapauksia. Se sai monia palkintoja, oli Finlandia-ehdokkaana, myi hyvin ja pääsi ennätysajassa myös teatterinäyttämölle. Kinnusen ihmisiä ymmärtävä mutta kaunistelematon tapa kuvata pohjoisia tabuja kuten naisyrittäjyyttä, aviottomia lapsia ja homoseksuaalisuutta kosketti.
Selvää oopperan ainesta, koki säveltäjä Tapio Tuomela, joka itsekin on syntynyt Kuusamossa. Suvun kotiseutu tuli hänelle tutuksi lapsuuden kesistä, vaikka koulunsa hän kävikin Lahdessa. Kun hän ehdotti Oulun oopperalle Kinnusen romaaniin perustuvaa teosta, tilaus tuli saman tien – ikään kuin sitä olisi odotettu. Ensi-ilta on Oulun kaupunginteatterissa 13. tammikuuta.
”En ihmettele kiinnostusta, sillä Kinnunen kuvaa seudun henkistä ilmastoa tunnistettavasti ja rohkeasti – perustuuhan romaani osaksi hänen sukunsa tapahtumiin”, Tuomela toteaa.
Libretoksi kirjan muokkasi Sami Parkkinen yhdessä säveltäjän kanssa. Oopperassa tyypilliseen tapaan tekstiä on pitänyt karsia murto-osaan, mutta teemat säilyvät samoina: sukupuolten välinen tasa-arvo sekä taistelu toiseuden traumojen paikkaamiseksi ja hyväksynnän saamiseksi.
”Kolmen sukupolven kertomukset kulkevat lomittain, ja kaari ulottuu 1900-luvun alusta 1990-luvulle. Nämä siirtymät ajassa antavat musiikille suuren mahdollisuuden. Käytän omalla tavallani mm. eri aikojen iskelmiä, ja olen säveltänyt yhden virrenkin”, säveltäjä kertoo.
Päähenkilöinä ovat pitäjänkätilö Maria, joka raivaa elintilaa itsellisenä naisena, hänen avioton tyttärensä Lahja, joka tekee kaikkensa vaientaakseen pahat kielet, ja tämän aviomies Onni, joka hakee onnea toisen miehen sängystä. Suvun salaisuudet piilotetaan komeisiin taloihin.
”Tämä vaikenemisen kulttuuri on asia, jonka tunnen myös omakohtaisesti. Toinen koskettava teema on vahvojen selviytyjänaisten ylistys. Minähän olen feministi”, Tuomela naurahtaa.
”Homoseksuaalisuus oli rikos 1950-luvun Suomessa. Oopperan yksi kulminaatio onkin se, kun Lahja lukee miehensä Onnin kirjeitä toiselle miehelle ja päättää paljastaa tämän. Onni joutuu kuulusteltavaksi eikä kestä painetta vaan tekee itsemurhan. Hänestä ei kuitenkaan saa tehdä luuseria, sillä hän oli sotasankari ja taitava talonrakentaja.”
”Koen, että tarinan sanomana on anteeksi antaminen ja syyllisyydestä vapautuminen. Kun vuosikymmeniä myöhemmin Lahjan miniä Kaarina löytää Onnin kirjeitä, hän polttaa ne säästääkseen miehensä häpeältä.”
”Jokainen päähenkilö törmää ympäristönsä vallitseviin arvoihin, mutta emme halunneet kiihdyttää tai parodioida yhteisön ahdasmielisyyttä vaan suhtautua ihmisiin ymmärtävästi.”
”Olen yrittänyt tietenkin piirtää myös musiikillisia luonnekuvia, ja erityisesti äkkipikainen Lahja on antanut sellaisiin herkullisia tilaisuuksia. Ensemblejä ja aarian tapaisia kohtauksia on paljon. Duetoissa joskus aika seisahtuu, kun kummatkin lausuvat ääneen ajatuksiaan.”
Tuomelan oopperakarriääri on sisältänyt hyvinkin vastakohtaisia tyylejä. 1993 hän teki uuteen oopperataloon avantgardistisesti kokeilevan Korvan tarinan. Lemminkäis-aiheisessa oopperassa Äidit ja tyttäret (1999) kalevalaiset muistumat ja modernismi kohtaavat Paavo Haavikon aforistisen tekstin. Musiikkisatu Antti Puuhaara (2010) menee taas melodraaman puolelle.
”Samaa linjaa kaikki oopperani silti edustavat. Neljäntienristeys on näistä narratiivisin: kaikki musiikkityylit toimivat tarinan pakottamina. Vaikka aiheena onkin suomalainen sukukronikka, en koe asettuvani kansallisen oopperaperinteen jatkumoon. Musiikkini ei ole tonaalista vaikkakin melodisempaa ja monityylisempää kuin aiemmin.”
Oopperan ohjaa Heta Haanperä, ja kapellimestarina on Erkki Lasonpalo. Päärooleissa laulavat Jenny Carlstedt, Virpi Räisänen ja Gabriel Suovanen. Esityksiä on kymmenen. Oulu Sinfonian sekä Oulun oopperan, ammattikorkeakoulun ja konservatorion yhteistuotanto on osa Suomi 100-juhlavuoden ohjelmaa.
Harri Kuusisaari