MUSIIKKIALA ON RYHTYNYT TOIMIIN tasa-arvon, monimuotoisuuden ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi toimialalla. Vetoomuksen kuusi teesiä allekirjoittaneet yritykset ja yhteisöt sitoutuvat edistämään näitä asioita aktiivisesti viestinnässä, rekrytoinnissa ja palkkauksessa, hallinnossa ja johdossa sekä taiteellisessa päätöksenteossa. Music Finlandin teettämän taustaselvityksen mukaan miesvalta on ongelmana erityisesti hallitusten jäsenten ja ylintä päätösvaltaa käyttävien johtajien joukossa. Teeseissä ehdotetaankin, ettei yhden sukupuolen edustajia olisi hallituksissa yli 60 prosenttia ja että niiden kokoonpano vastaisi asiakaskunnan monimuotoisuutta. Rekrytoinnin avoimuus, erilaisten vähemmistöjen hyväksyminen sekä kaiken syrjinnän, kiusaamisen ja ahdistelun estäminen työpaikalla kuuluvat myös vaatimuksiin. Niihin on helppo yhtyä.
KANSALLISOOPPERA JA -BALETTI on esimerkki taidelaitoksesta, jossa muutosta on jo tapahtunut. Uuden baletinjohtajan tullessa kehiin sekä pääjohtaja, taiteelliset johtajat, viestintäjohtaja että hallituksen puheenjohtaja ovat naisia – miten se käytännön työssä sitten näkyykään. Kaikkien työpaikkojen osalta naiset ovat päässeet parhaiten asemiin festivaaleilla (59%). Orkestereissa heitä on 40 ja korkeakoulutuksessa 43 prosenttia. Selvää on, että orkestereissa naisten määrä kasvaa, jos alalle kouluttautuvien sukupuolijakautumaa katsoo. Eiköhän siitä joukosta vielä kapelli- ja konserttimestareitakin ilmaannu.
Vallankäytön hyvä veli -klikkejä on musiikkialalla vähemmän kuin ennen, mutta ne viimeisetkin olisi saatava purettua. Taiteellisessa johdossa kiintiöajattelu ei saa nousta yli pätevyyden ja näkemyksellisyyden, mutta miksi ulkomaisia johtajia on niin vähän? Oliko esimerkiksi Savonlinnan oopperajuhlien viimeisimmässä johtajanhaussa mukana yhtään ulkomaista? Ja miten on Sibelius-Akatemian professorikunnan laita? Piiri pieni pyörii. Uskon, että rajat kunnolla avaamalla saataisiin raikkaita tuulia. Kansainvälisyys ja avoimuus edistävät tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Orkestereissa ulkomaisten muusikoiden rekrytointi kiihtyy, ja se on hyvä paitsi tason niin myös moniäänisyyden kannalta.
VETOOMUKSEN VIESTINTÄÄ koskeva teesi varoittaa kielenkäytöstä, joka esineellistää tai sukupuolittaa naisia, eksotisoi maahanmuuttajia tai näkee vähemmistön edustajat toiseuden kautta eikä yksilöinä. Totta kai kielenkäyttöä täytyy tarkkailla. Oleellista on silti myös se, miten esimerkiksi maahanmuuttajat saavat omaa kulttuuriaan esiin luontevana osana tarjontaa ja voivat osallistua taidekasvatukseen yhdenvertaisina, eivät vain länsimaisen kulttuurin kuunteluoppilaina. Näissä asioissa on vielä paljon tehtävää.
Viimeinen teesi vaatii lapsille ja nuorille oikeutta valita musiikillinen polkunsa ilman ennakkoasenteita, taustastaan ja sukupuolestaan riippumatta. Jos tällä viitataan stereotypioihin tyyliin poika soittaa sähkökitaraa ja tyttö viulua, niin olen samaa mieltä. Yksi ongelma on poikien vähäisyys musiikkiopinnoissa. Pojille joukkoon kuuluminen on tärkeää: kun kaverit niin minäkin. Tämä fakta pitäisi tiedostaa paremmin musiikkiin houkuttelussa. Mallia voisi ottaa Kansallisbaletin balettioppilaitoksen onnistuneesta poikaprojektista.
