Tilastot koronapandemian vaikutuksista kulttuurialalle ovat karmeaa luettavaa. Satojen miljoonien eurojen taloudellisilla menetyksillä on kauaskantoisia vaikutuksia sisältöön ja ihmisten halukkuuteen jatkaa ammatissa tai pyrkiä sellaiseen, jossa elannon tienaaminen on huteraa. Pahimpia kärsijöitä ovat ne alat, joissa freelance-työvoiman osuus on suurin. Kulttuuripoliittisen tutkimuskeskuksen Cuporen barometrin mukaan 32 prosenttia tanssitaiteen ammattilaisista harkitsee alan vaihtoa. Näyttämötaiteessa ja musiikissa prosenttiluku on 22. Erityisesti alle 35-vuotiailla katse kääntyilee muihin hommiin. Voi vain kauhulla ajatella, mitä tämä tarkoittaa alan tulevaisuuden kannalta.
Taidelaitoksia poliitikot tuskin ajavat alas, ellei nyt joku kunta joudu aivan kuilun reunalle. Valtionosuudet kuitenkin toimivat tässä jonkinlaisena jarruna, ja niitä voi puolestaan perustella työllisyydellä ja aluepolitiikalla, vaikkei kulttuuria suuremmin rakastaisikaan. Myös kaupallisesti kannattava ala nousee, kunhan olot normalisoituvat, mutta miten käy marginaaleille kuten modernille tanssille, kokeilevalle musiikille ja vanhan musiikin yhtyeille?
Vapaan kentän aseman parantaminen on hallituksen tärkein kulttuuripoliittinen tehtävä.
Vapaat ryhmät ovat tärkeitä sisällöllisiä uudistajia, ja ne ovat tuoneet kentälle terveitä, yrittäjyyteen perustuvia toimintamalleja. Yksi keino näiden toiminnan turvaamiseen olisi yksityisten avustusten saaminen verovapaiksi. Sille ei ole näytetty edes keltaista valoa, mutta sen sijaan keskustelua on käyty yleishyödyllisille yhteisöille lankeavasta lähdeverosta. Tämä tekisi loven säätiöiden kykyyn tukea taiteita. Se olisi lopullinen katastrofi, ja paineet valtion suuntaan kasvaisivat mahdottomiksi. Vapaan kentän ja freelancereiden aseman parantaminen on hallituksen keskeisimpiä kulttuuripoliittisia tehtäviä.
Laitoksista pahimmin koronakriisi tuntuu puraisseen Kansallisoopperaa. Uudessa ja kalliissa Wagnerin Ring-tetralogiassa ei ole päästy alkunäytöstä pidemmälle, kun jatko on siirtynyt siirtymistään, nyt syksyyn 2022. Samalla Esa-Pekka Salonen, jonka läsnäolo oli alun perin koko produktion keskeinen motiivi, tippuu johdosta pois. Vielä kun 2019 nähdyn Reininkullan ohjaus oli epäonnistunut, paljon ponnistusvoimaa tarvitaan, jotta tuotanto pääsee lentoon. Toivotaan parasta hienoille suomalaisille laulajille ja remmiin hyppäävälle kapellimestari Hannu Linnulle.
Lilli Paasikiven kausi oopperan taiteellisena johtajana päättyy 2023, jolloin Ring jäisi hänen testamentikseen. Jätän Paasikiven kauden summauksen myöhemmäksi, mutta jo nyt on selvää, että seuraajalla on suuria haasteita niin työilmapiirin, laulajien työllistämissysteemin kuin ohjelmistopolitiikan kehittämisessä. Spekulaatiot voi aloittaa sillä, että olisiko ylikapellimestari Lintu valmis myös taiteelliseksi johtajaksi, kenties hallinnollisen partnerin kera? Ville Matvejeffin tai Topi Lehtipuun näytöt festivaalien johtajina eivät ehkä ihan vielä suoraan nosta tälle pallille, eikä muidenkaan suomalaisten joukosta nouse itsestäänselviä ehdokkaita. Olisiko nyt jo aika katsoa ulkomaille? Sieltä voisi löytyä sellaisia taidejohtamisen osaajia, jotka voisivat löytää uusia näkökulmia ja luoda linjakkaampaa tarjontaa kirjavan jokaiselle jotain -politiikan sijaan.