Kun ei syystä tai toisesta pääse kuuntelemaan konserttia saliin, miksi tyytyä livetapahtuman kotikokemuksessa niin vähään? Tätä miettii parhaillaan Helsingin kaupunginorkesterin väki. Orkesteri pilotoi VR-teknologiaa, joka on jo mullistanut muun muassa pelialaa ja tekee tuloaan musiikin virtuaalikokemiseen.
Konserttejaan verkossa lähettävä HKO uskoo audiovisuaalisessa uurastuksessaan porttiteoriaan. Jos se saa uusin välinein uusia innostujia orkesterimusiikin pariin vaikkapa aluksi parin minuutin klipin avulla, jotain hyvää on aluillaan – ehkä. Kokeilun ohella kokonaan toinen asia on idean todellinen tarpeelliseksi tekeminen. HKO:lla on kuitenkin jo aiempaa kokemusta livekonsertin ”sivupisteen” luomisesta eli valkokangasläsnäolosta Malmin lähiössä, Pohjois-Helsingissä. Tämä helpottaa uutuuden palon syttymistä.
Uusien yleisökontaktien ohella tässä 360-asteisessa ja kolmiulotteisessa videossa on uusi ajatus siitä, että käänneltävä katseluperspektiivi on soittajien keskellä. Jo varhaisessa pilotointivaiheessa toinen kahdesta kamerasta menee kapellimestarikorokkeesta poikkeaviin pisteisiin. Kuuntelun fokusointi johonkin tiettyyn orkesterin osaan on oman pään liikkumista, ei enää netttisivuston tarjoamien (stemman-)tasonappien säätelyä. Kamerakin voi jatkossa liikkua.
– Teemme aluksi lyhyen tallenteen, jota voimme näyttää omalla katselupisteellämme ja toisaalta laittaa YouTubeen. Teemme pilottia yhdessä Nokian kanssa, jonka tekniikka tarjoaa aivan pian myös suoran lähettämisen edellytykset, kertoo HKO:n kuvatuotantojen projektipäällikkö Tapio Piirainen.
Nokian valmistama OZO-kamerakokonaisuus mahdollistaa jälkiprosessointeineen äänen kolmiulotteisen tilallisuuden. Tavanomaisella tavalla salissa esitettävästä sinfoniaorkesterin nykyohjelmistosta ei voida kuitenkaan nyhtää määräänsä enempää äänilähteen liikettä. Tekniikka tosin tukisi tätäkin.
– Pilotissamme lastenkonsertin juontajaan tai jatkossa muuhun taiteilijaan on kiinnitettynä radiotaajuustägejä. Mikseri vastaanottaa tägien muuttuvia sijaintitietoja ja laskee tämän perusteella koko ajan tilallista äänikuvaa. Äänen tekeminen näin huolella onkin jo aivan eri tavalla kiinnostavaa, Piirainen sanoo.
VR-klassista ulkomailta:
Digitaalisuuden edelläkävijät eli Philharmonia-orkesteri ja sen mannekiini Esa-Pekka Salonen tekivät kiitosta saaneisiin tuotteisiinsa tänä syksynä VR-laajennuksen. Philharmonia pystyttää ilmaisen ”digitaalisen residenssinsä” aina lyhyiksi jaksoiksi kerrallaan ihmisten keskelle, pääosin Isossa-Britanniassa.
Los Angelesin filharmonikoiden Van Beethoven oli syksyn 2015 Beethoven-festivaalia markkinoinut rekka-auto. Orkesteri jalkautui kaupunkilaisten pariin näyttämällä ja kuunteluttamalla rekkansa VR-pisteillä ”Kohtalonsinfonian” vetoavaa alkua (KATSO: youtu.be/j-vtJYmia_o).
Viulisti Tim Fain jatkoi pienehköä VR-buumia julkaistuaan musiikkivideonsa Resonance (youtu.be/qECnb4CT-9c).
Vergehen on oopperaproduktio, jonka katsoja kävelee läpi mobiililaitteensa kanssa. Sen säveltäjä Mathis Nitschke on suunnitellut Vergehenin oman sovelluksen (iOS ja Android) julkaisua marraskuulle 2016, mutta traileri on jo kokeiltavissa (youtu.be/FSjo4aPb_6Y). Musiikki reagoi kulkijan (vergehen, saks. ’kulkea ohi’) GPS-paikannettuun sijaintiin.
Alankomaiden kansallisbaletin Night Fall on pioneerimainen ja suuria mahdollisuuksia ennusteleva VR-balettiteos, joka koostuu Bajadeerin ja Joutsenlammen ”valkoisista kohtauksista”. Näyttämö on todella ajateltu alusta lähtien videon katselijaa, ei aidon salin yleisöä varten (youtu.be/xCp4at6LE0A).
Google Cardboardin tai muiden vastaavanlaisten lasien (hinnat alk. 5 €) käyttäjien on hyvä muistaa, että puhelimella videot tulee katsella YouTuben sovellusversion kautta, ei selain-YouTuben. Sovellus jakaa kuvan kahteen osaan – se on välttämättömyys. Stereoskooppisen äänentoiston puolestaan saa vain kuulokekuuntelulla. Katselulaseja erikoisempia uusia laitehankintoja ei tarvita.
Tatu Tamminen