Levylle on koottu suomalaisten levy-yhtiöiden parhaita tuotantoja vuodelta 2016, ja jokainen niistä valittiin aikanaan Rondon kuukauden levyksi.
Barokkiviulisti Kreeta-Maria Kentala yhdistelee levyllään J.S. Bachin tanssisarjoja kaustislaiseen pelimannimusiikkiin. Hän on molempien alojen spesialisti ja löytää yhteydet intuitiivisesti. Ne perustuvat usein tiettyyn eleeseen, rytmiin tai yleiseen karaktääriin, ja usein suhde on keskusteleva. ”Kaustislaisessa pelimannimusiikissa on virtaavuutta ja laveutta: siitä tulee mieleen jokilaakson avara maisema. Bachin musiikki taas on niin täynnä hienoja koristeita ja yksityiskohtia, että niitä selvitellessä saattaa laajempi näkymä jäädä näkemättä”, Kentala kertoo suhteestaan. Hän kykenee yhdistämään nämä parhaat puolet ja saa pelimannimusiikkiin hienostuneisuutta ja Bachiin laajakatseisuutta.
Saksalaismuusikot Christian Tetzlaff ja Lars Vogt ovat Ondinen taiteilijakaartin kansainvälistä aatelia, ja he tarjoavat Brahmsin viulu-pianosonaateista yhden viime aikojen upeimmista tulkinnoista. Niissä ollaan kaukana kaunistelevasta hehkutuksesta ja rasvaisesta vibratosta, jotka usein tulkitaan väärin romanttisuudeksi. Duo luo sonaateista normaalia sisäistyneemmän ja hiljaisemman, jopa introvertin kuvan, mutta nyanssien hienous ja fraseerauksen vaihtelevuus ovat sitä luokkaa, että yksitoikkoisuus pysyy kaukana. Individualistinen ilmaisuhalu ja analyyttisyys kulkevat käsi kädessä, ja yhteispeli toimii vaistonvaraisesti jokaista rohkeaa yksityiskohdan muotoilua myöten.
Sakari Oramo on ollut brittimusiikin ekspertti jo siitä lähtien, kun hän oli Birminghamissa ylikapellimestarina. Nyt Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on yksi hänen kolmesta orkesteristaan, ja sen kanssa hän jatkaa näkemystensä toteutusta kompromissittomana. Oramo antaa raikkaan puhurin puhaltaa joskus vähän tunkkaiseen brittitraditioon. Elgarin jousiserenadista hän putsaa turhan romanttisen makeilun ja keskittyy tarkkaan muodontaan. Kamariorkesteri tuo puhtaalla, ilmavalla ja värikylläisellä soitollaan siihen raikkautta.
Erkki Melartinin Marjatta on arkistojen kätköön jäänyt harvinaisuus, josta kapellimestari Hannu Lintu innostui tutkijoiden tuotua sen hänen eteensä. Kalevalan päättävä Marjatta-episodi on yleensä tulkittu kristinuskon saapumiseksi. Melartinin teoksessa korostuu soiton mahtia symboloivan Väinämöisen lähtö, jossa Soile Isokosken sopraano leijailee kuin lintu.
Harri Kuusisaari
Voit hankkia tämän levyn tästä linkistä