Ukrainalainen musiikki niputettiin aikoinaan venäläisen musiikin alaosastoksi, vaikka maassa luotiin taidemusiikkia, kun Venäjällä tapeltiin vielä parran pituudesta. Venäjän hyökkäyssota on pakottanut tekemään eroa kulttuurien välille, mutta ei ole helppoa osoittaa monikansallisesta maasta yhtä yksiselitteistä ”ukrainalaisuutta”. Naxosin levyllä esiintyvät kolme ukrainalaista viulusonaattien säveltäjää ovat etniseltä taustaltaan ja musiikilliselta profiililtaan erilaisia ihmisiä, mutta paljolti juuri tuon erilaisuuden tunnustamisesta ja mahdollistamisesta tässäkin sodassa taistellaan.

Viktor Kosenko (1896-1938) syntyi Pietarissa ukrainalaiseen sotilasperheeseen, kävi koulunsa Varsovassa ja asettui 22-vuotiaana Ukrainan Zhitomiriin, pianisti Svjatoslav Richterin syntymäkaupunkiin. Kiovan konservatoriossa opettanut Kosenko oli arvostettu, tyyliltään konservatiivinen säveltäjä, joka selvisi vallankumouksen ja Stalinin myllerryksistä ehjänä, mutta kuoli nuorena syöpään.

Lyhyt kaksiosainen viulusonaatti vuodelta 1927 on lyyrinen ja hyvin perinteinen teos, etenkin jos sitä vertaa vaikka ukrainalaisen Mykola Roslavetsin samanaikaisiin viuluteoksiin. Nostalgisessa melankoliassaan teos tuo mieleen Nikolai Medtnerin musiikin, mutta Kosenko pitää ilmaisunsa klassisen tiiviinä ja linjakkaana. Piano-osuus muistuttaa säveltäjän olleen virtuoosiluokan pianisti, mutta ahkerana kamarimuusikkona hän kirjoittaa kiitollisen laulavasti myös viululle.

Harkovassa puolalaiseen aatelissukuun syntynyt Sergei Bortkiewicz (1877-1952) saavutti jo ennen vallankumousta mainetta pianistina ja pianomusiikistaan hänet parhaiten muistetaan. Bortkiewicz matkasi historian aallokossa Ukrainasta Berliinin, Konstantinopolin ja Pariisin kautta Wieniin, jonne hän palasi natseja paettuaan. Itävallan kansalaisuuden hän sai vuonna 1922, jolloin valmistui myös viulusonaatti op. 26. Teos liikkuu tottuneesti täysromanttisessa tyylissä ja heittäytyy kolmessa osassaan myrskyisiin tunteisiin, joita ukrainalaissyntyinen, New Yorkista käsin toimiva viulisti Solomiya Ivakhiv purkaa vaikuttavasti.

Lvivissä syntynyt Myroslav Skoryk (1938-1920) karkotettiin perheineen vuosiksi Siperiaan, eikä säveltäjäntyö Neuvosto-Ukrainassa ollut monista palkinnoista ja luottamustehtävistä huolimatta helppoa. Toinen viulusonaatti vuodelta 1991 on sävelletty Ukrainan itsenäistymisen aikoihin ja kuvastaa Skorykin mieltymystä taide- ja populaarivaikutteiden sekoittamiseen. Sonaatin kolme osaa – Sana, Aaria ja Burleski – muodostavat moniselitteisen, mutta kepeästi liikkuvan kokonaisuuden, josta voi erottaa ukrainalaisen ironian aina Gogoliin ulottuvan tradition.

Antti Häyrynen

RDO 225 Levyn ohjelma

Ukrainian Masters

Solomiya Ivakhiv, viulu
Steven Beck, piano

Naxos 8.579146 / EAN/UPC: 747313914678 / 2024

Viktor Kosenko (1896–1938)

Violin Sonata in A Minor, Op. 18
1. I. Allegro 9:24
2. II. Andantino semplice 8:06

Myroslav Skoryk (1938–2020)

Violin Sonata No. 2
3. I. The Word: Moderato con moto 5:15
4. II. Aria: Andante con moto 5:56
5. III. Burlesque: Vivo 3:40

Sergei Bortkiewicz (1877–1952)

Violin Sonata in G Minor, Op. 26
6. I. Sostenuto – Allegro drammatico 0:22
7. II. Andante 7:24
8. III. Allegro vivace e con brio 7:30