Sibeliuksen luovan uran alkuaikoina heräävä nationalismi-aate tarvitsi kansakunnan rakentamiseksi vahvaa kulttuurista näyttöä. Odotukset musiikin kansallisen suurmieshahmon saamiseksi olivat lähes messiaaniset. Sibelius toteutti nationalistisen unelman Kullervossa ja sen jälkeisissä 1890-luvun teoksissa. Helmikuun manifestin 1899 jälkeen Sibeliusta tarvittiin myös musiikillaan taistelevana kansalaisena. Sibelius-kuva politisoitui, tahtoi hän sitä tai; aluksi hän tahtoi, sittemmin hän rupesi epäilemään, ainakin ajoittain, tekemisiään tällä saralla. Sibelius oli itsekin tietoinen kansallissäveltäjyyden riittämättömyydestä. Hän esitti vuoden 1896 koeluennossaan, että vaikka säveltäjän omaperäisyys perustuu suuresti […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.