Kun Mendelssohnin Elias-oratorion ensimmäinen kuoro-osa – Israelin kansan epätoivoinen avunhuuto – kajahti käyntiin, saattoi vain todeta kuinka erinomainen idea oli levittää Oopperajuhlakuoron osaamista Savonlinnan ulkopuolelle. Radion sinfoniaorkesteri ja Savonlinnan Oopperajuhlakuoro ovat ryhtynet yhteistyöhön, jonka ensimmäinen tuotanto Elias on. Esitys osoitti heti, kuinka arvokasta on hyödyntää oopperakuoron potentiaalia orkesterimaailmassakin. Tuloksena oli voimallisuudessaan poikkeuksellinen konsertti.
Mendelssohnin Paulus– ja Elias-oratoriot jatkavat Bachin ja Händelin perintöä ja tasaavat tietä romanttiselle oratoriolle. Mistään puolioopperasta on turha puhua; oratorio oli 1800-luvullakin itsenäinen lajityyppinsä omine voimapisteineen. Mendelssohnin molemmissa oratorioissa vahva, ristiriitainen keskushahmo saa ympärilleen kuoron voiman. Erityisesti Eliaksessa kuorolla on vahva rooli milloin tuskaisena, milloin kiitollisena tai raivoisana kansanjoukkona. Oopperajuhlakuoroa oli suuri nautinto kuunnella: se lauloi nuorekkaan kimmoisasti, räjähtävällä voimalla ja taidokkaasti eri nyannseja vaalien. ”] Siitä löytyi sekä sinfoniakuorolle ominaista tekstilähtöisyyttä että draamallista värikkyyttä.
Vanhan testamentin Kuninkaiden kirjassa kerrotaan profeetta Eliaasta ja tämän ihmetöistä. Oratorion päähenkilö on raivopäinen Jumalan mies, jota kansan uppiniskaisuus ja hallitsijoiden kierous turhauttaa. Teoksen huippukohdassa hän päihittää Baal-jumalan profeetat, saa tulen iskemään alttariin ja pitkään odotetun sateen lankeamaan maahan. Hannu Lintu sai tulvivat vedet, tuulena liikkuvan Jumalan ja leimuavan tulen kihisemään orkesterissa aitoina luonnonvoimina, joille kontrastin tarjosivat autuaina levittäytyvät rauhan hetket. Erityisen vahva tämä dualismi oli Baalin pappien hurjien palvontamenojen ja Eliaan nöyrän rukouksen välillä. Radion sinfoniaorkesteri täytti musiikin sähköllä ja tappuralla, ja Lintu kuljetti sarjakuvamaisesti eteneviä episodeja dynaamisesti. Pintojen ja tekstuurien energisyyttä korostavassa tulkinnassa tunteiden erittelyssä ei kuitenkaan päästy erityisen syvälle.
Solistinelikko oli erittäin tasokas: Soile Isokoski säihkyi enkelimäisenä taattuun tapaansa, tenori Michael Schade lauloi pontevasti. Karen Cargillin syvältä kumpuava, herkästi eläytyvä mezzosointi oli elämys. Baritoni Arttu Kataja suoritti profeetan vaativan tehtävän koskettavasti ja tasalaatuisesti. Olisin kuitenkin kaivannut Eliaan kompleksia hahmoa esittämään hieman jykevämmän äänityypin.
Helsingin kamarikuoron laulajat osallistuivat kolmeen kamarimusiikilliseen yhtyekohtaan, joista vain yhdessä tarvittiin mieslaulajia. Luulisi, että oopperakuoron riveistä olisi saatu laulajat näihin tehtäviin.
Auli Särkiö
Musiikkitalo 5.3. klo 19
Mendelssohn: Elias
Radion sinfoniaorkesteri, joht. Hannu Lintu
Soile Isokoski, sopraano
Karen Cargill, mezzosopraano
Michael Schade, tenori
Arttu Kataja, basso
Savonlinnan Oopperajuhlakuoro, valm. Matti Hyökki
Helsingin kamarikuoron laulajia
Istumapaikka: S-katsomo permannon keskellä
