Helsingin kaupunginorkesteri näytti Sibeliuksen juhlakonsertissaan paikkansa maan perinteikkäämpänä säveltäjän tulkkina. Ylikapellimestarikauttaan lopetteleva John Storgårds (tämä oli sen toiseksi viimeinen konsertti) loi latautuneen juhlatunnelman, joka huipentui seitsemännen sinfonian esitykseen. Siinä HKO:n muheva sointi kukki rikkaimmillaan. Storgårds loi teoksesta yhden intensiivisen kaaren, jossa silti yksityiskohdilla oli tilaa elää. Kun todistellaan Sibeliuksen rakenteiden loogisuutta ja balansoidaan joka yksityiskohta kuin jotain antiikkiesinettä puunaten, siinä tulee helposti pingottunut vaikutelma. Siitä on ollut nyt tietoakaan – musisointi oli myös vapautuneen […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
