Helsingin kaupunginorkesteri oli tällä viikolla kautensa ranskalaisteeman ytimessä: ohjelmassa oli pariisilaistunutta venäläistä, gallialaisen modernismin klassikko ja ranskalaisen nykysäveltäjän teos. Illan taiteilijat säveltäjä Benjamin Attahir, unkarilais-ruotsalainen sellosolisti Jakob Koranyi ja israelilaiskapellimestari Daniel Cohen olivat kaikki herkkiä nuoria miehiä.
Benjamin Attahir on paitsi säveltäjä myös viulisti ja orkesterinjohtaja. Illan avausteos oli syntynyt Attahirin ja Cohenin yhteistyönä Luzernin festivaalin sävellysakatemian projektissa. Attahir oli muokannut vuonna 2012 kantaesitettyä teosta Helsingin kaupunginorkesterin esitystä varten ja se kuultiin nyt nimellä Samaa sawti zaman (arabiaa, ”Kuulkaa menneisyyden ääniä”). Se oli säkenöivästi orkestroitu, tenhoava kudelma, joka tempaisi intohimoiseen tajunnanvirtapyörteeseen. ”] Sen pohjalla vaikuttivat gambasäveltäjä Marin Marais’n Le Badinagen viettelevät ja riutuvat harmoniat sekä pohjoisafrikkalaistaustaisen säveltäjän viehtymys arabialaisiin musiikkitraditioihin. Menneisyyden äänet tulvehtivat hämyisästä sointimatosta esiin huudahduksina ja koristeellisina läikähdyksinä. Huippukohdassa musiikki kerääntyi hurmokselliseksi kulminaatioksi, jossa oli sekä uhkaa että autuutta. Monieleisyydessäänkin teos soi orgaanisena ja väriherkkänä toimien erinomaisena johdatuksena Henri Dutilleux’n sellokonserttoon. Samalla tuli havainnollistettua ranskalaisen sointiväriestetiikan jatkuvuus halki vuosikymmenten ja jopa -satojen, aina Marais’n barokista alkaen.
Dutilleux’n Kokonainen kaukainen maailma... -konsertto ammentaa modernin runouden isän Charles Baudelairen mielenmaisemista. Pahan kukkien (1857) säekatkelmat virittävät teokselle taustakankaan häilyvistä haaveista, ihanteiden katoavaisuudesta ja ristiriitaisista tunteista: pelosta, himosta, rauhasta, katkeruudesta. Jakob Koranyin tulkinta oli hyvin hienostunut Joseph Gratiani -sellon laulaessa vienon kaunosieluisesti. Hän muovaili kullekin äänelle huolellisen merkityksen. Hienostunut tulkintaote sinetöityi ylimääräisessä Bach-sarabandessa.
Dutilleux’ssä Koranyi teki kuitenkin itsestään turhan vähän numeroa, pilkutti fraaseja aroiksi pätkiksi ja jättäytyi hiljaiseen haaveiluun, kun olisin kaivannut rohkeampaa ja huumaantuneempaa linjaa. Vaikutelma johtui yhtä lailla Daniel Cohenista, joka pidätti orkesterin turhan varovaisessa mittakaavassa. Attahirin teoksessa HKO oli musisoinut tunnollisesti ja loistokkaasti, mutta nyt Cohen ei saanut aikaan sitä läpikuultavuuden voimaa, josta on saatu viime aikoina nauttia HKO:n ja Susanna Mälkin ranskalaisissa tulkinnoissa.
Cohen ei ole mikään suuren karisman kapellimestari, mutta työskenteli orkesterin kanssa hallitusti ja elegantisti. Stravinskyn Tulilintu-sarja soljui hyvin kauniina mutta kesynä: pehmeä sadunomaisuus, sirous ja sulavuus tarjosivat nautintoa, mutta satubaletin särmät ja kulmat puuttuivat, eikä vähäeleinen Cohen löytänyt teoksesta erityistä sanottavaa. Joka tapauksessa HKO ilahdutti raikkailla sointivyöryillä ja värien heleydellä.
Auli Särkiö
Musiikkitalo 26.10. klo 19
Helsingin kaupunginorkesteri, joht. Daniel Cohen
Jakob Koranyi, sello
Attahir, Dutilleux, Stravinsky
Istumapaikka: R-katsomo permannon etuosassa
Konsertti toistetaan Musiikkitalossa tänään torstaina klo 19 ja se on kuultavissa ja katseltavissa Yle Areenassa.
