Brittisäveltäjä Judith Weir tunnetaan tarinankertojana, joka voi tiivistää verisen viikinkisaagan 12-minuuttiseksi sooloksi ja rakentaa yksinkertaisesta kansantarinasta monumentaalisen oopperan. Kaksi vuotta sitten hänet nimitettiin Ison-Britanninan kuningashuoneen hovisäveltäjäksi (master of the Queen’s music) ensimmäisenä naisena kunnianimen lähes 400-vuotisessa historiassa. Nyt oli mahdollisuus tutustua oopperasäveltäjänä tunnetun Weirin laulumusiikkiin, kun sopraano Margit Tuokon kokoama ensemble toteutti Helsingin Konservatorion salissa kattavan läpileikkauksen Weirin vokaalituotannosta säveltäjän itsensä läsnäollessa.
Skottilaissyntyisen Weirin sävelkieli on läpikuultavaa, lineaarista ja pelkistettyä, mutta unelmoivan kauniin pinnan alla on vakavia viestejä. Konsertin lauluteokset vuosilta 1979–2008 avasivat Weirille tyypilliseen tapaan värikkään ja mielikuvituksellisen maailman, jossa kiidettiin muinaisen Kiinan viisauksista historiallisille sotatantereille, mystiseen Skotlantiin tai Grimmin satujen maailmoihin. Väkivallan järjettömyys toistui monessa laulussa, vaikka päältäpäin tunnelma oli kepeä. ”] Lähes kaikki tekstit kumpusivat folkloresta – saagoja, kansansatuja ja -runoja, skottilaisia balladeja. Tekstin ehdoilla etenevä, puheenomainen vokaalilinja ja kelluvat pianotekstuurit antoivat hienovaraisia väläyksiä jostakin dramaattisesta: kaksi naista pakenee ruttoa, aatelismies kohtaa aavelaivan, kuningas haluaa mitata ikuisuuden. Oli kyse sitten loputtomasta puurosta, kohtaamisista maahiskansan kanssa tai kaksintaistelukirjeestä, Weirin liedeissä on aforistista elämänviisautta, mutta vailla sormenheristelyä. Hyväntuulisen lämmön alta kuultaa surumielisyys maailman mielettömyydestä.
Konsertin laaja esittäjäjoukko esitteli Weirin lauluja kaikille keskeisille äänityypeille sekä kuorolle. Illan kohokohtana oli Weirin ensimmäinen ja kenties tunnetuin vokaaliteos, soolosopraanolle kirjoitettu miniooppera King Harald’s Saga, jonka itseoikeutetusti tulkitsi teosta lukuisia kertoja esittänyt Margit Tuokko. Pikkuruinen ooppera puristaa ironisesti Norjan Haraldin tuhoisan Englannin-sotaretken vuodelta 1066 kolmeen näytökseen ja epilogiin. Weir on leikittelevästi antanut näkökulmien ja hahmojen jatkuvan vaihtumisen kuulua energisesti liikkuvassa äänenkäytössä, joka virtuoottisessa modernistisuudessaan on poikkeustapaus Weirin tuotannossa. Tuokon esitys pursui hykerryttävää lakonista huumoria, ja hän tavoitti erilaiset soinnilliset ääripäät suvereenisti sekä selkeästi ääntäen.
Liedejä esittivät mezzosopraano Jutta Holmberg, bassobaritoni Juha-Pekka Mitjonen ja pianisti Joel Papinoja sekä tenori Jarno Lehtola ja pianisti Sonja Leván. Viimeksimainitut tarjosivat latautuneen tulkinnan vainovasta laulusarjasta Scotch Minstrelsy (1982). Balladifragmenteissa murhaa, ruttoa tai kostoa käsitellään näennäisen tunteettomasti kansanlaulumelodioiden yleispätevyyden kautta. Mezzosopraano Ulla Raiskio irrotteli riemukkaasti satusarjassa Really? (2002), jossa puhelaulu ja pelimannimaisesti laulajaa myötäilevät klarinetti (Ilkka Teerijoki) ja alttoviulu (Sari Aalto) luovat katuteatterimaisen vaikutelman. Lopussa mukaan liittyi harpisti Saija Lahtinen, ja hullunkurinen maailma sulkeutui kauniiseen näkyyn ikuisuutta mittaavasta timanttivuoresta. Qoro Quando -kuoro ja Margit Tuokko päättivät konsertin koskettavasti kappaleella a blue true dream of sky (2003), jossa kuoro ja sopraanosolisti yhtyivät häpeämättömään elämän ylistykseen ja uudelleensyntymisen tunnetta uhkuvaan melodiseen nautintoon.
Lue lisää Judith Weiristä toukokuun Rondosta!
Auli Särkiö
”The Music of Judith Weir”
Helsingin Konservatorion konserttisali 8.4. klo 19
Margit Tuokko, sopraano
Jutta Holmberg, mezzosopraano
Ulla Raiskio, mezzosopraano
Juha-Pekka Mitjonen, bassobaritoni
Jarno Lehtola, tenori
Sonja Leván, piano
Joel Papinoja, piano
Ilkka Teerijoki, klarinetti
Sari Aalto, alttoviulu
Saija Lahtinen, harppu
Qoro Quando, joht. Jori Männistö
