Brittiläisen nykymusiikin voimahahmoihin kuuluva säveltäjä-kapellimestari Oliver Knussen on Suomessa tuttu vieras. Radion sinfoniaorkesterin perjantaikonsertissa aisti selvästi orkesterin ja sille tutun johtajan yhteistyön toimivuuden, ovathan myös Knussenin omimmat ohjelmistoalueet, nykymusiikki ja 1900-luvun alku, RSO:lle mieluista maaperää. Konserttikokonaisuus oli mielikuvia kutkutteleva, kun Knussenin käyrätorvikonsertto (1994) sai rinnalleen Ferruccio Busonin orkesterikappaleita, ja lopuksi herkuteltiin Brahmsilla. Suomalaisille Busoni on ylpeyttä tuottava nimi, sillä tämä kosmopoliittinen pianovirtuoosi saapui 1880-luvulla piskuiseen Helsinkiin pianonsoitonopettajaksi.
Erityisen lämpimäksi illan tunnelman teki RSO:n oman käyrätorvensoittajan Jukka Harjun esiintyminen Knussenin konserton solistina. Käyrätorvikonsertto on Knussenin ikonisimpia teoksia, tiiviiksi puristettu mutta ilmavasti kimmeltävä seikkailu. RSO syöksi notkeasti pirskahtelevan musiikin uteliaaseen liitoon. Orkesterin hyönteisparvimaisen, riemukkaan kuplinnan keskellä solistin roolina on olla stabiili keskipiste. Jukka Harju esitti konserton suvereenisti ja kaunissointisesti, joskin olisin kaivannut vapautuneempaa virtaa ja emotionaalista osallistumista. Solistiosuus on nimittäin sangen väkevä, ja teoksen fantasiahenkisyys ja luonnonmystiikka saa ajattelemaan käyrätorvea suoranaisena Pan-luonnonhenkenä.
Konsertin avausteoksessa kohdattiin puolestaan arvoituksellinen narrihahmo. Busonin Rondò Arlecchinesco väläyttää juuri sitä myöhäisromantiikan ja modernismin rajaa jolla Busoni seisoi, ja sen tunnelmakin heijastelee osuvasti 1900-luvun alun ylikypsää symbolismia: irvaileva riehakkuus ja epämääräinen levottomuus piirtävät dekadentin klovnihahmon muotokuvan. ”] Lopussa narri astuu esiin varjoista ja saa äänensä sanattomasti lallattelevalta tenorilta. Keveä-ääninen Mats Lillhannus kajautti serenadisävelet Musiikkitalon permannon ylätasanteelta. Knussenin johdolla pistämättömän tarkasti soittanut RSO löysi teokseen oivallisen kyynisen säihkeen ja kuumeisen tiukkuuden.
Hulisevasta alkuyön tunnelmasta sukellettiin Busonin Nocturne Symphoniquen hiljaiseen yöpimeyteen. Rondò Arlecchinesco (1915) ja Nocturne Symphonique (1913) kuuluvat molemmat Busonin orkesterielegioiden väljään sarjaan. Knussen muovasi yökappaleesta hienon jatkumon harlekiinin oikuille. Staattisen yömaiseman sijaan lyhyen kappaleen synkät usvat pyörteilivät ankaran kohtalokkaasti.
Tällaista ankaruutta, jonkinlaista tulkinnallista nälkäisyyttä, oli myös Knussenin ja RSO:n tulkinnassa Brahmsin toisesta sinfoniasta. Ennen kaikkea Knussen toi herttaiseen sinfoniaan hellyyttä ja heleästi väreilevää soinnin valoa. Vaivalloisesti liikkuvan Knussenin jähmeän olemuksen ei pidä antaa hämätä, sillä hänen johtamisensa on pitsimäisen tarkkaa ja siroa. Hän ei tehnyt mistään numeroa, ja sinfoniaan syntyi kaunis sisäisen tyytyväisyyden ja nöyryyden tunnelma: helliä pianissimoita ja hienopiirteistä hengittävyyttä, mutta myös tomeraa artikulaatiota ja suoraviivaisesti avautuvaa voimaa. RSO:n sointi oli innokkaan monitasoinen: tekstuurit vaihtuivat terävästi pullean pehmeästä sähäkäksi tanssiksi tai esimerkiksi finaalin alussa muistonomaisesta huokoisuudesta räjähtäväksi juhlavuudeksi.
Knussenin lisäksi säveltäjä-muusikko-aiheeseen tuotiin toinenkin näkökulma, kun käyrätorvisolisti Jukka Harjulta oli tilattu myöhäisillan kamarimusiikkiin ensemblesävellys. Christoffer Sundqvist, klarinetti, Tomas Nuñez-Garcés, sello, Otto Virtanen, fagotti ja Jani Niinimäki, lyömäsoittimet, muodostivat miellyttävän tummasti soivan yhdistelmän, ja Harju antoi orkesterikollegoilleen niin näytön paikkoja kuin mahdollisuuksia pitää hauskaa ja nokitella keskenään. Kaksiosaisen sävellyksen ensimmäisen puolen pysähtyneen melankoliseen lauluun lyömäsoittimet toivat lisäsyvyyttä, kun taas jälkipuoli jammaili liikkuvasti. Harju oli otsikoinut teoksensa Lähtöjä ja sen taitteet ”Laitureiksi”. Koska alussa kuullut rummunkalvon hankaamisesta syntyneet sihahdukset toivat mieleen junan äänet, taidettiin olla nimenomaan rautatieasemalla jäähyväistunnelmissa.
Auli Särkiö-Pitkänen
Musiikkitalo 2.3. klo 19
Radion sinfoniaorkesteri, joht. Oliver Knussen
Jukka Harju, käyrätorvi
Busoni, Knussen, Brahms
Istumapaikka: C-katsomo permannon takaosassa
