Ei ole pahitteeksi, jos esiintyjät sinfoniakonserteissakin joskus avaavat suutaan. Heti syttyi lämmin tunnelma, kun Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestari Susanna Mälkki kutsui illan säveltäjän Bernhard Ganderin lavalle kertomaan teoksestaan. Jotkut säveltäjät pelaavat vahvalla tyylikonseptilla, suorastaan brändillä, joka lyö leimansa koko tuotantoon. Itävaltalainen Gander (s. 1969) ammentaa tuotannossaan metallimusiikista ja sen kuolemanhuuruisesta estetiikasta, jonka äärimmäisyys ja spirituaalisuus kiehtoo häntä. Illan teokseksi Mälkki oli valinnut konserttomaisen Dirty Angelin (2010), jonka kantaesityksen hän aikoinaan itse johti.
Gander säveltää usein yllättäville soitinyhdistelmille, ja Dirty Angelin enkelihahmoa kuvastaa harmonikan ja flyygelitorven duo. Klangforum Wien -nykymusiikkiyhtyeeseen kuuluvat Krassimir Sterev ja Anders Nyqvist kiemurtelivat ja ontuivat soittimillaan raskaasti sykkivän orkesterin seassa. Näin teos kehitteli konserttogenrelle tyypillistä yksilön ja yhteisön vastakkainasettelua. Säveltäjä mainitsi nähneensä vastikään Ateneumissa Simbergin Haavoittuneen enkelin ja kertoi innoissaan, että juuri tällaisesta inhimillisestä enkelistä Dirty Angelissakin on kyse. Räpistellen lentoon pyrkivän henkiolennon kamppailua kuvasivat solistien nopeasti pyörivät, takkuiset motiivisolut. Metallimusiikin sävyjä erottui hakkaavissa rytmeissä ja rajussa tunnelmassa, mutta ennen kaikkea kyse oli kivenkovasta nykyorkesterimusiikista komplekseine mikrorakenteineen. Ganderille tyypillisiä ovat epäpuhtaat, tylpät ja kihnuttavat sointivärit sekä sotkuiset ääriviivat, joista tuppasi kuitenkin syntymään pikemminkin epämääräisen harmaa kuin aiheeseen sopiva jylhä sointimaailma. HKO tarttui siihen kuitenkin antaumuksella.
Konsertti oli kestoltaan lyhyt mutta sitäkin tuhdimpi. Omaperäinen ohjelmisto muodosti vahvoja kontrasteja. Avausnumero, Lisztin sinfoninen runo Orfeus, säteili vapaassa liikkeessä. Mälkki taitaa vaikuttavasti fantasiamaisten rakenteiden jäntevän kasvattamisen, ja antiikin muusikkosankarin soitto kehkeytyi sfäärien arkkitehtoniikaksi. Sävelrunon lajityypin kehittäjänä Liszt osoitti ilmiömäistä taitoa ilmaista lyyrisiä, henkisiä sisältöjä musiikissa. Teos tuntuu kiertyvän kohti keskustaan, kun Orfeuksen lyyransoitto – jota teoksessa heijastavat kaksi harppua – vetää kaikkea elollista vastustamattomasti puoleensa. Käyrätorvien hellät signaalit pysäyttävät ajan, ja puhaltimien kaarrokset ja sooloviulu purkavat ihmemusiikin nostattamia tunteita. Musiikkia musiikista siis!
Konsertin toisen puoliskon aluksi kuultu, vähän tunnetun Gottfried von Einemin (1918–1996) pieni orkesterikappale Wandlungen (1956) vaikutti irralliselta välipalalta, mutta ennen huipennusta, Bartókin hurjaa Ihmeellistä mandariinia, se toimi tervetulleena taukopaikkana. Wandlungen on sävelletty Mozart-aiheiseen tilauskonserttiin, ja se purkaa lempein ottein Papagenon linnustaja-aarian osiinsa kooten niistä pastellisävyisen uusklassistisen alkusoiton.
Pastellisävyjä on turha hakea pantomiimibaletti Ihmeellisestä mandariinista, joka luo armottoman katseen suurkaupungin väkivaltaisiin kohtaloihin. Tarinan mandariini on merkillinen kiinalainen ylimys, jonka lurjukset yrittävät ryöstää käyttämällä syöttinä kaunista prostituoitua. Karakterisoivan elehdinnän tai kubististen yksityiskohtien sijaan Mälkki hulmautti teoksen esiin suorastaan abstraktina orkesterifantasiana, jossa korostuivat teräksinen väriloisto ja teosrakenteen tiukat temaattiset yhteydet. Tulkinnan sulavuus siloitteli balettimusiikkia vähän liikaakin, mutta toisaalta tuloksena oli vuoristoratamaisena kiihdytyksena koettu kokonaiskaarros, jonka orkesteri huipensi vimmaisesti. Lähestymistapa oli perusteltu nyt kuullun konserttisarjan kohdalla, joka lyhentää alkuperäistä pantomiimia jättämällä pois mystisen loppuhuipennuksen sanattomine kuoroineen. Konsertin pituuden kannalta Ihmeellinen mandariini olisi ehditty soittaa kokonaankin ja esittää kuoron kanssa, mutta lyhyempi versio tarjoaa jäntevän ja tehokkaasti kulminoituvan orkesteri-ilottelun.
Auli Särkiö-Pitkänen
Musiikkitalo 31.1. klo 19
Helsingin kaupunginorkesteri, joht. Susanna Mälkki
Krassimir Sterev, harmonikka
Anders Nyqvist, flyygelitorvi
Liszt, Gander, von Einem, Bartók
Istumapaikka: N-katsomo permannon takaosassa
Konsertti soitetaan uudelleen Musiikkitalossa tänään 1.2. klo 19 ja on kuunneltavissa verkkolähetyksenä helsinginkaupunginorkesteri.fi
