Viime vuonna nuorten huippumuusikoiden Borea-kvartetti pääsi opiskelemaan Eurooppalaiseen kamarimusiikkiakatemia ECMA:aan. Nimellä on lupaava kaiku, sillä myös Meta4 ja Kamus-kvartetti ovat ponnahtaneet eteenpäin ECMA-opintojen myötä. Borea, joka on jo täysin vakiinnuttanut asemansa kotimaisilla eturivin kamarimusiikkifestivaaleilla, voi hyvin olla seuraava suomalainen kansainvälinen menestyskvartetti. Siltä tuntui, kun kuunteli heidän soittoaan Ritarihuoneella nuorten muusikoiden Kamarikesä-festivaalilla, jonka viimeisessä konsertissa residenssiyhtye Borea oli pääosassa yhdessä taiteellisen suunnittelijan, pianisti Johannes Piirron kanssa.
Piirto oli koonnut nelipäiväiseen tapahtumaan kunnianhimoisen kamarimusiikkikattauksen. Päätöskonsertissa kajahtivat muhkeat Ravelin jousikvartetto ja Shostakovitshin pianokvintetto. Borea-kvartetin Kasmir Uusitupa, Tami Pohjola, Riina Piirilä ja Senja Rummukainen avasivat teoksissa – säveltäjiensä ainoissa kyseisen lajityypin edustajissa – oven kahteen hyvin erilaiseen maailmaan.
Ravel on jousikvartetossaan ehkä kaikkein impressionistisimmillaan. Ensitahdeista lähtien Borea leyhytti ilmoille hämärtyvän puutarhan pehmeästi tuoksuvaa sointia, jota oli puhdas nautinto kuunnella. Soitto oli voimaperäisen tunteikasta, mutta kvartetti antoi musiikin myös edetä omalla tajunnanvirtamaisella painollaan. Tulkinnan ajatuksellisuus ja yhteissoiton viimeistelty ote kielivät Borean viimeaikaisesta kypsymisestä ja sen muusikoiden voimakkaasta sitoutuneisuudesta kvartetin kehittymiseen.
Ravelin satsi liikkui heleän puhtaana ja huolellisesti eroteltuna – ei puhettakaan mössöisyydestä. Jokainen säie loisti kudelmasta kirkkaana, ja kunkin soittimen teema-aiheet nousivat ja laskivat esiin rauhallisen painokkaina. Erottelevuus ei kuitenkaan ollut räikeyttä, vaan yhteissointi oli mehevän lämmin. Kaiken kruunasi Ritarihuoneen sykähdyttävä akustiikka.
Sisäistetyn punnittuun ensiosaan verrattuna hidas osa oli hajanaisemmpi ja jopa epävarma. Sen sijaan nopeisiin osiin Borea latasi hillittömästi räjähtelevää energiaa ja rytmistä iskevyyttä. Tarttuva scherzo groovasi vastustamattomasti ja pizzicatot paukahtelivat tarkasti. Finaalia kvartetti lähestyi ennakkoluulottomalla, suorastaan nykymusiikkimaisella otteella.
Ihastuttavaa oli, että kunkin muusikon temperamentti erottui musisoinnissa selvästi. Yksilöllisyys tuntui tukevan kunkin soittimen roolia satsissa, niin että yhtyeestä nousi mieleen neljän peruselementin yhteenliittymä, erilaisuuden erottamattomuus. Siinähän onkin jousikvartettisoiton ydin.
Shostakovitshiin siirryttäessä tulkintaotteeseen tuli heti pianon ensitahdeista alkaen asiaankuuluvasti tiukempi ja rankempi sävy. Pianokvintetto on täynnä Shostakovitshin tavaramerkkejä, traagisia ostinatoja ja groteskisti junnaavia aiheita. Borea ja Johannes Piirto tavoittivat hyvin kaikki säveltäjän peruskaraktäärit: vereslihaisen raastavuuden, hauraan ihmisyyden, hulluuden rajoilla riekkuvan hirtehishuumorin. Säveltäjälle tyypillisesti teoksessa käydään todella syvällä, eivätkä esittäjät kaihtaneet äärimmäisiä tunteita. Kaikki tuli välitettyä voimallisesti ja harkitusti – etenkin nyt priimaksen paikalle siirtyneen Tami Pohjolan soitto hiveli sydänalaa. Syövereiden jälkeen neoklassistinen finaali oli valheellisessa tyynnyttelevyydessään kerrassaan aavemainen.
Nuorten muusikoiden taituruus oli kaikkialla kuultavissa, mutta erityisesti jäi mieleen viisas yhteissoitto, jossa piano ja jouset vuoroin antoivat toisilleen tilaa, vuoroin ryskyttivät yhtä jalkaa. Piano nousi etualalle finaalissa, jonka näennäisen huolettomiin tunnelmiin Piirto nakutti surumielistä leikkisyyttä.
Auli Särkiö-Pitkänen
Kamarikesä-festivaaliin päätöskonsertti Ritarihuoneella 11.8. klo 19
LUE LISÄÄ: Borea-kvartetin haastattelu Rondo 1/16
