Ranskalainen tyyli, johon Helsingin kaupunginorkesteri pian kahlaa syvään, levittäytyi perjantaikonsertissa esiin vaikutteiden sulattamona: Berlioz intoutui italialaisuudesta, Ravel jazzista ja Chausson Wagnerista. Illan pihvinä oli Ravelin pianokonserttopari, lähes samaan aikaan sävellyspöydällä työstetyt G-duuri-konsertto ja vasemman käden konsertto, jotka armenialaissyntyinen, nyt Tanskassa asuva Marianna Shirinyan esitti ensimmäistä kertaa samassa konsertissa.
Jos HKO:n kevään toinen täysranskalainen kattaus, maaliskuinen Belle époque -konsertti, oli ohjelmistoratkaisuiltaan verraten höttöinen ja yksipuolinen, tämä ilta sai virkeän sähkönsä Ravelista ja tämän teosten sisäisestä mehevästä kontrastista: vaikka konsertoissa on viljalti samankaltaisia elementtejä – villejä rytmejä, jazzaavaa laulullisuutta ja huumaavia orkesterivärejä – ne ovat luonteeltaan kuin kaksi sisarusta, joilla on paljon ikäeroa ja erilaiset elämäntarinat. ”] Vasemman käden konsertto on sinfonisesti paisuva yksiosainen monoliitti, kun taas G-duuri-konsertto on kepeästi orkestroitu, ovelasti hymyilevä ja sirosti pyrähtelevä.
Ryhtiä ranskalaiseen iltaan toi myös liikkuminen aikakaudesta toiseen – 1840-luku, 1800-luvun loppu sekä 1920–30-lukujen taite muodostivat omat etappinsa. Romanttisen tyylin osaajana HKO oli täysin elementissään Berliozin Rooman karnevaali -alkusoiton päivänpaisteisessa vuolaudessa sekä erityisesti Ernest Chaussonin suurenmoisessa B-duuri-sinfoniassa. Wagneriaaninen lainehdinta, kompleksit tunteet ja estottomina hehkuvat melodiat saivat HKO:n leimuamaan tiheäsointisena ja nautinnollisen yltäkylläisenä. Ranskalaiskapellimestari Marc Soustrot oli oiva opas, joka kannusti, ei kontrolloinut. Hän sai tempot istumaan napakasti ja orkesterin sukeltamaan vastustamattomaan imuun. Ravelin vasemman käden konserton laaja kaari muovautui onnistuneesti, ja G-duuri-konserton haikeat herkuttelut piirtyivät suloisen kuiskivina. Paula Malmivaaran englannintorvisooloista saatiin nauttia sekä Berliozin että Ravelin parissa. Ravelin jazz-leikkiin orkesterin oli kuitenkin vaikea heittäytyä: puhallinsoolot olivat jähmeitä, ja motorisesti rynnistävät kohdat kuulostivat hätäisiltä. Leikkimieltä ja iloa puuttui.
Marianna Shirinyan sai Ravelin molemmat konsertot säihkymään jäntevällä ja selkeän kirkkaalla kosketuksellaan. Jazz-rytmit lauloivat letkeästi, ja G-duuri-konserton perkussiiviset tanssiaskelet Shirinyan aksentoi ihastuttavan svengaavasti. Vasemman käden konsertossa yhden käden pianismin voisi luulla niukentavan ilmaisua, mutta Ravel toimii juuri päinvastoin: solistiosuus huokuu majesteettisuutta, ja Shirinyan esitti sen vaivattomasti ja väkevästi. Ravel-kokemuksen viimeisteli encorena kuultu ”Ondine” Gaspard de la Nuit -sarjasta. Shirinyanin vasen käsi lauloi katkeamatta syvää melodiaa vesipisaroiden helmeillessä ylärekisterissä aineettomina.
Auli Särkiö
Musiikkitalo 20.5. klo 19
Helsingin kaupunginorkesteri, joht. Marc Soustrot
Marianna Shirinyan, piano
Istumapaikka: S-katsomo permannon keskiosassa
Tutustu Marianna Shirinyaniin lähemmin heinäkuun Rondossa!
