Musica Nova -festivaalin teema ”dialogues – vuoropuheluita” kohdisti Uusinta Ensemblen konsertissa mielen vaivattomasti nykymusiikin ja nyt koetun esityspaikan hengen yhteiseloon. Vaikka Ritarihuoneen vaakunoista ja ylevyydestä on puhuttu paljon ennenkin, ne olivat hauskasti ristiriidassa uusimman musiikin kanssa. Ensiksi on kerrottava, että oma kokemukseni kärsi liian kaukaa soittajista valitun istumapaikan takia. Esityksen intensiteetti ei aivan välittynyt. Tilaan kokoontui kuitenkin mukavan suuri joukko kuulijoita ottamaan musiikin kommenttia vastaan.
Yleisö saikin tuhdin repliikin, jossa oli myös paljon vaihtelevuutta sekä sanottavan ytyä. Ajatellaanpa vaikka sitä mahtavaa tapaa, jolla festivaalisäveltäjä Pascal Dusapin oli kirjoittanut lopukkeen viimeisenä kuultuun piano- ja kamariyhtyeteokseensa Jetzt Genau! (saks. ’juuri nyt’). Pianon ja klarinerin kilvoittelu nosti vyöryn, jossa ksylofonin mahtipaikka nosti lopullisen kiinnostuksen. Kovasta räminästä mentiinkin oudon pidättäytyneeseen sointikuolemaan, johon konsertin pianosolisti Nicolas Hodges tarjoili viehättävän sameuden.
Yritin tavoittaa konsertin antia mukailemalla yhteistyön peliä – käsitettä, joka heitetään nykyään usein ilmaan palloilulajeista puhuttaessa. Riittikö pianistin matkaseura viemään koko joukkueen voittoon esimerkiksi Jérôme Combierin kappaleessa Lichen (ransk. ’jäkälä’)? Preparoitu piano pysyi maltillisena, ja tekstuuri pyrki olemaan hallitun homogeenistä itiöä. Yhteistyön jäänkolistelua se oli, mutta en saanut ydintä kiinni.
Riikka Talvitien kantaesitysteoksessa Village Party oli sen sijaan pistetty raejuusto, juurespalat ja trendikkäät siemenet samaan rasiaan. Tällainen ajatus tulee mieleen raikkaasta hulluttelusta, ei oikeastaan selkeyden puutteen takia. Maistui muuten monelle kuulijalle. Oboisti Anna-Kaisa Pippuri sai pistää mainiosti tanssiksi, ja jousikvartetti juhli yhteisen tallustelun ja pulssitutkielman mukana. Soolosteppaus oli Pippurilta vakuuttavaa.
Ehkä kiinnostavinta olivat sittenkin oboistin käännösaskeleet varsinaisten loppuäänten jälkeen. Rintamasuunnan muutoksessa vaihtui puhetapa. ”Nyt, tässä ja nyt – minä palaan ruotuun”, tuntui olevan viesti. Genau. Yleisö äänesti ja taputti hyvin jaloillaan. Onkin ylipäänsä komeaa, että Musica Nova on kyläjuhlana kaikkea tätä. Täällä ja silti samalla yksi steppi koko ajan maailmalle päin enemmän auki. Sietääkin juhlia koko kylän kanssa, sillä ei se riitä, että saadaan Sir Harrison Birtwistle punastumaan innosta ritarituolissaan salin perällä.
- Musica Nova 2015
- ke 11.2. Ritarihuone, Helsinki
- Magnus Lindberg, kapellimestari
- Nicolas Hodges, piano
- Uusinta Ensemble
Tatu Tamminen
