Ahkeran ja pitkäaikaisen Suomen-kävijän Sir András Schiffin pianismi ei ole koskaan perustunut voima- ja virtuoositehoihin eikä ääri-ilmaisuun vaan harmonisiin, kirkkaasti ajateltuihin kokonaisuuksiin. Hänen peruskosketuksensa on kevyt, mutta siitä lähtee paljon vivahteita ja syvyysulottuvuuksia. Ulkoinen eleettömyys tehostaa ”ei minä vaan teos” -preferenssiä. Monilla on vielä muistissa Schiffin eri vuosille jakautunut Beethovenin sonaattien sarja Finlandia-talossa – silloin, kun Helsingin juhlaviikot vielä panosti klassiseen musiikkiin. Musiikkitalo on pianoresitaalille aivan eri tason paikka. Schiffin sooloilta RSO:n sarjassa oli kultivoitunutta pianonsoittoa, […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
