Alban Bergin Wozzeckin sosiaalikriittinen sanoma on ajaton, sillä sen kuvaamat epäkohdat eivät maailmasta ole kadonneet minnekään. Ooppera kuitenkin kiinnittyy historiaan tavalla, joka on määrittänyt sen esitysperinnettä. Georg Büchnerin näytelmä syntyi Napoleonin sotien jälkeen, jolloin köyhälistön kurjuus kärjistyi, ja yhtä sijoiltaan maailma oli oopperan syntyaikana ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Yksityisestä tulee yleistä sorretun, hyväksikäytetyn ja mustasukkaisuudessaan vaimonsa tappavan sotilaan tarinassa. Wozzeck houkuttelee ohjaajia edelleen useammin realistisiin kuin pitkälle tyyliteltyihin tulkintoihin. Ehkä ihmisyyden pohjamutiin kurkottava musiikki vaatii näyttämöltä […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.