Carnivalisque BRQ Vantaassa Pyhän Laurin kirkossa 8.8.
Kansan- ja taidemusiikin välinen raja on vanhemmassa musiikissa veteen piirretty viiva. Italialainen ensemble Micrologus havainnollisti Vantaan barokkimusiikin festivaalilla sitä, miten tyylirajat liukuvat välimerellisessä hengessä. Ohjelmassa oli 1500-luvun Commedia del’arte -ilottelua, jonka kansanomaiset sävelmät saivat myös hienostuneita muotoja.
Tarkoitan lähinnä sitä, miten moni laulu moniäänisine kudelmineen kuulosti yli vuosisataa myöhemmältä madrigaalilta ja miten aistikkaasti helisevät kieli- ja jousisoittimet (erilaiset harput, luutut, dulcimer, viola da braccio ja gamba) henkistävät maanläheisiä tekstejä.
Sävelmät pohjautuivat useimmiten 1400-luvun frottola- ja villotta -lauluihin, jotka ilmaisivat arjen iloja ja suruja juomista rakkaushuoliin. Esityksessä vilistivät Commedia dell’arten hahmot, mm. rakastajat, sotilaat, viettelijät, vanhat kääkät ja onnettomat vaimot. Kokonaisuus huipentui kaulin- ja leipätikkutansseihin.
Naamiaiset mahdollistivat renessanssin ajan Italiassa roolileikit, muodonmuutokset, ironian ja irvailun, ja sikäli ne olivat tärkeä venttiili tiukkojen sosiaalisten hierarkioiden yhteiskunnassa. Niissä sukellettiin märkiin unelmiin ja otettiin ohikiitävästä hetkestä kiinni.
Silti takana oli vakavia asioita. Carnivalisque-konsertissa sai seurata myös laulujen tekstejä, jotka vilisivät leikittelyn sisään kätkettyjä varoituksia ja vastoinkäymisten huokailua.
Taitavasta ideoinnista vastasi päälaulajana toiminut Patricia Bovi, jonka energia veti myös muuta porukkaa. Kokoonpanot vaihtelivat sooloista ja duoista koko ensembleen, ja laulajat eläytyivät erilaisiin tilanteisiin ja roolihahmoihin.
Joskus näissä Commedia dell arte -mukaelmissa sorrutaan liialliseen ilveilyyn, mutta nyt tyyli pysyi kulttuurisissa kuoseissaan, ja venetsialaisen teatraalisuuden tasot välittyivät. Monesti tuli mieleen, miten paljon vaikutteita myöhempi ooppera tästä lajista sai.
Soittajien ja laulajien roolit yhdistyivät, ja kieli-, jousi- ja lyömäsoittimien värit punoutuivat hurmaavasti yhteen. Muusikoista huomiota herätti Gottfredo degli Esposti joka soitti yhtä aikaa huilua ja tabor- ja buffafaco-rumpuja ja tarttui myös säkkipilliin.
Harri Kuusisaari
