Aulis Sallisen Ratsumies Porin oopperassa 24.11. Kapellimestari Jan Söderblom, ohjaus ja lavastus Erik Söderblom, valot Timo Alhanen, kuoromestari Ognian Vassilev. Rooleissa Tapani Plathan, Mari Palo, Aki Alamikkotervo, Sari Nordqvist, Rolf Broman, Anna Danik, Waltteri Torikka ja Hannu Niemelä.
Suomi 100 -juhlia on vietetty siinä määrin pitkään ja hartaasti, että mitta kuin mitta alkaa tulla täyteen. Samaan hengenvetoon on todettava, että on vaikeaa osoittaa, mikä tai mitkä yksittäiset juhlatilaisuudet olisivat olleet turhia. Esille on nostettu ja päivitetty valtava määrä kotimaisia teoksia, instituutioita ja yksilöitä, jotka varmaankin ovat huomionosoituksen ansainneet.
Yksi ilmeinen teos tässä mielessä on Aulis Sallisen Ratsumies, ooppera, joka laukaisi koko suomalaisen oopperabuumin 1975. Toisekseen teoksen tapahtumien sijoittaminen Suomen itsenäistymisen aikoihin ja kansalaissotaan on niin ilmeinen ratkaisu, suorastaan sisään kirjoitettu, ettei sitä nurinkurista kyllä tule heti ajatelleeksi. 
Tarkka päivitys
Porin Ooppera toteutti Ratsumiehen juuri tällä tavoin päivitettynä. Erik Söderblomin ohjaus oli niin tarkkanäköinen ja loppuun saakka punnittu, ettei erilaisiin modernisointeihin niin usein jäävistä kiusallisista anakronismeista ja huolimattomuuksista ollut merkkiäkään.
Antti ja Anna syyllistyvät Venäjällä murhapolttoon, pakenevat Suomeen ja joutuvat lainsuojattomiksi. Samaan aikaan yhteiskunnallinen kuohunta nostattaa aseellista toimintaa valtaa pitävää kansanluokkaa kohtaan, ja Antti päätyy kapinoitsijoiden sotajoukon päälliköksi.
Porin Promenadisali ei tarjoa hääppöisiä puitteita näyttämöteokselle, mutta yksinkertaiset lavastusratkaisut ja rekvisiitta sekä millintarkka henkilöohjaus saavat kokonaisuuden viitteellisyyden unohtumaan. Kapellimestari Jan Söderblomin musiikkidramaturgiset ideat olivat niin toimivia, että Porin panosta merkkivuoden juhlinnassa on syytä onnitella rikkaana ja täysipainoisena.
Solistista voimaa
Porin oopperassa on jo vuosien ajan totuttu erittäin korkeatasoisiin laulusuorituksiin, ja sama meininki jatkui Ratsumiehessäkin. Solisteista ainoastaan nimiroolin esittänyt Tapani Plathan tosin ansaitsee kehut hienoisella varauksella – hänellä kyllä on komeasti fokusoitu ja ytimekkäästi soiva, juureva baritoni, mutta lavaesiintyminen on niin jähmeää ja jäykkää, että se syö laulannankin elävyyttä.
Mari Palon vokaalinen suorituskyky on jalostunut vuosien myötä subretista täysimittaiseksi lyyriseksi sopraanoksi, ja samalla hänen tulkinnallinen kapasiteettinsa on saanut sävyjä ja syvyyttä. Ilmankos Annan rooli Porin esityksessä lukeutui illan vaikuttavimpiin. Aki Alamikkotervolla Kauppiaana ja Sari Nordqvistilla Kauppiaan rouvana oli myös painavaa sanottavaa – sekä vakuuttavat keinot sen sanomiseen.
Solistien osaaminen pienempiin rooleihin siirryttäessä ei suinkaan hiipunut. Anna Danik Naisen roolissa ja Rolf Broman Tuomarina jättivät tuskin mitään toivomisen varaa, ja samaa voidaan sanoa Waltteri Torikasta Ratsutilallisena ja Hannu Niemelästä Matti Puikkasena.
Ognian Vassilevin valmentama Porin Oopperakuoro on kooltaan piskuinen mutta laulullisesti sangen iskukykyinen. Kuoron koko on tietenkin suhteellinen juttu: Promenadikeskuksen lava on varsin pieni, eikä sen puitteissa joukkokohtauksissakaan jää kaipaamaan suurempaa sakkia. Suunnilleen sama pätee Pori Sinfoniaan: se ei ole koolla pilattu, mutta nykyisellään sen soittotaito kerää pisteet.
MATTI LEHTONEN
