Hannu Linnun jäähyväiskonsertti RSO:n ylikapellimestarina edusti ohjelmiston suunnittelultaan hänelle tyypillistä draamallista ajattelua. Alkupuolen teokset, Maurice Ravelin Couperinin hauta ja Samuel Barberin Knoxville, Summer of 1915 olivat nostalgisia ja orkestraatioltaan keveitä menneisyyden muistoja. Keskeisteoksena oli Sebastian Hillin kantaesityksensä saanut Miracle, joka kasvoi tragedian kautta rytmihurmioon, ja elämänilon sinetöi Beethovenin toinen sinfonia. Kautta linja jäi vaikutelma, että Lintu ja RSO eroavat hyvinä ystävinä. Eikä ero ole mikään lopullinen, vaan Lintu jatkaa vierailujaan eikä siirry sen kauemmaksi kuin […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.