Yllätys, yllätys: Kreikan kulttuurilla meneekin hyvin maan kaikista vaikeuksista huolimatta. Näin väittää maan tunnetuimman klassisen orkesterin Armonia Atenean johtaja Georg Petrou.
Kreikka on viime vuodet assosioitu pelkkiin huonoihin uutisiin, oli kyse sitten talous- tai pakolaisongelmista. Voiko siellä tapahtua jotain hyvääkin – vaikka kulttuurin alalla?
”Kyllä voi, sillä ahdinko on saanut monet muutkin kulttuuri-instituutiot löytämään uudelleen itsensä, tehtävänsä ja suhteensa yleisöön”, sanoo kapellimestari Georg Petrou. Hän johtaa Kreikan kansainvälisesti tunnetuinta orkesteria Armonia Ateneaa, joka maaliskuussa urakoi konsertteja ja oopperaa Karlsruhen Händel-festivaalilla.
”Kulttuurin julkisia tukia on leikattu rajusti, ja mekin toimimme jo lähes kokonaan lipunmyynnistä ja kansainvälisestä toiminnasta saatujen tulojen varassa. Silti yleisön tarve kuulla klassista musiikkia ei ole kadonnut minnekään. Konserttimme Ateenassa ovat olleet täydempiä kuin koskaan ennen”, Petrou kertoo.
”Aiemmin kulttuuri saattoi olla pienen piirin luksusta, joka muiden piti maksaa. Kriisi opetti, että tämä ei toimi. Meidän täytyy ansaita itse elantomme ja koskettaa ihmisiä niin, että he uhraavat vähäisiäkin varojaan konserttilippuihin.”
”Ainut keino on monipuolisuus: tietynlaisesta musiikista pitävä yleisö ei riitä, vaan meidän on kerättävä monenlaisia yleisöjä. Kyse ei ole enää siitä, mitä me haluamme tehdä vaan siitä, mitä yleisö tarvitsee.”
Kameleontin matkassa
Armonia Atenea oli aiemmalta nimeltään Athens Camerata. Sen perusti Ateenan Musiikinystävien yhdistys vuonna 1991 kaupungin samana vuonna vihityn konserttitalon Meragonin residenssiorkesteriksi. Vuodesta 2011 se on jakanut aktiviteettinsa Meragonin ja vuonna 2010 valmistuneen Onassis-kulttuurikeskuksen välillä.
Kotikaupungissaan se on all round -orkesteri, joka venyy moneksi: erikoiskokoonpanoista suureksi sinfoniaorkesteriksi ja musikaalien, oopperoiden ja operettien soittajaksi.
Tämä saattaa olla yllätys niille, jotka tuntevat Armonia Atenean sen levytyksistä ja vierailuista Euroopan tärkeimmissä musiikkikeskuksissa. Niissä se nimittäin tunnetaan pääasiassa periodisoittimia käyttävänä ja tyylitietoisena barokkiorkesterina.
”Kyllä vain – olemme kameleontti, ja barokki on meidän kansainvälinen käyntikorttimme”, Petrou myöntää. ”Barokilla on Euroopassa paljon kysyntää, ja sen alueen uudet löydöt kiinnostavat yleisöä ja levy-yhtiöitä. Ei mainstream-ohjelmiston parissa ole mahdollisuuksia.”
Barokista musikaaleihin
Ateenaa ei kuitenkaan ole totuttu pitämään minään barokkikulttuurin linnakkeena. Miten läpimurto ainoana kreikkalaisena klassisena orkesterina oli mahdollista?
”Siinä oli mukana tuuriakin – olemme olleet oikeassa paikassa oikeaan aikaan”, Petrou myöntää. ”Parnassus-yhtiön johtohahmot George Lang ja Max Emanuel Cencic ihastuivat soittoomme ja alkoivat käyttää meitä omissa tuotannoissaan ja myydä muualle.”
Tätä kautta ovet aukenivat tärkeisiin konserttitaloihin ja festivaaleille. Totta kai takana on myös soiton taso. Armonia Atenea on tunnettu hyvin joustavana, työteliäänä ja hengeltään virkeänä kokoonpanona, jolla hinta-laatusuhde on kunnossa.
”Ei Kreikka sitä paitsi mikään periferia vanhan musiikin suhteen ole. Alan opetusta on konservatorioissa, ja monet muusikot opiskelevat Euroopassa. Meillä ei vain ole varaa erikoistua yhteen asiaan, ainakaan kotikentällä”, kapellimestari huomauttaa.
”En sano, että monipuolisuus on hyvä tai huono asia, mutta meille se on luonteva osa identiteettiä. Yhtenä iltana pitää tehdä tarkkaa barokkityötä kontratenorien kanssa, seuraavana iltana soittaa musikaalia jättisalissa.”
Oman aikamme korvin
Petrou oli kolmekymppiseksi asti pianisti, joka soitti pääasiassa romanttista perusohjelmistoa. Sitten barokkikärpänen puraisi, ja hän kouluttautui tyylin tuntijaksi.
”Peruskysymys on, onko periodisoittimilla tarkoitus palauttaa historiallisia soittotapoja sellaisenaan vai käyttää niiden keinoja omanlaiseen musisointiin”, hän pohtii. ”En halua ottaa tähän jyrkkää kantaa – niiden välillä täytyy löytää kompromissi. Emme voi hypätä aikakoneeseen, mutta toisaalta tieto alkuperäisestä tyylistä antaa avaimia ilmaisuun.”
”Olen iloinen siitä trendistä, että modernit orkesterit omaksuvat barokkityyliä niin pitkälle kuin se omilla soittimilla on mahdollista. Ehkä 15 vuoden päästä ihmetellään, miksi ennen piti soittaa vanhoilla, rakenteeltaan primitiivisillä puhaltimilla, kun voi soittaa myös kehittyneemmillä ja helpommin hallittavilla.”
”Antaisin mitä vain, jos saisin kuulla Händelin johtamaa oopperaa – mutta samalla minuun hiipii pelko: olisinko pettynyt? Ellei taso tyydyttäisikään? Elämme, syömme, rakastamme ja vihaamme eri tavalla kuin 300 vuotta sitten. Estetiikka ja äänenvoimakkuus ovat erilaisia. Emme voi musiikkia tehdessä sulkea pois mitään oman aikamme ilmiöitä.”
Poliitikot teknokraatteina
Kreikkalainen musiikki on yksi Armonia Atenean painopisteistä. Peroun mukaan maassa tehdään nykyisin paljon kiinnostavaa nykymusiikkia, jota ei voi lajitella mihinkään trendiin.
”Jotkut säveltäjät katsovat länteen, toiset itään, kuten aina on ollut. Useimmat haluavat käyttää tonaalista kieltä, mutta myös uskossaan vahvoja modernisteja löytyy. Yksi alue, jota olemme tuoneet paljon esiin, on kreikkalainen 1800-luvun operetti. Sitä tunnetaan muualla huonosti, mutta yli 500 teoksen joukosta löytyy todellisia helmiä”, Petrou kertoo.
Palataan vielä Kreikan yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen tilanteeseen. Millaisia ajatuksia politiikka taiteilijoiden keskuudessa herättää?
”Moni on huolissaan siitä, että kreikkalaisia pidetään muualla Euroopassa syypäinä kaikkeen. Totuushan on, että missään muussa EU-maassa tavalliset ihmiset eivät ole uhranneet yhtä paljon elintasoaan kuin Kreikassa. Toivon, että tätä kunnioitetaan”, Petrou sanoo.
”Poliitikot ovat poliitikkoja, teknokraatteja, joiden tekemisiä ei aina voi ymmärtää. Miksi ihmiset valitsevat huonoja päättäjiä? Mutta mitä tekisin itse, jos kantaisin päättäjänä vastuuta tilanteessa, jossa koko maa on romahtamispisteessä? En todellakaan tiedä.”
”Minun on tässä helppo sanoa, että taiteen tukeminen on tärkeää, mutta se ei oikein tunnu relevantilta tilanteessa, jossa perustarpeetkin ovat uhattuina. Sitä paitsi monessa muussa EU-maassa kulttuuri on taloudellisesti aivan samassa jamassa. Katsokaa Italiaa tai Espanjaa! Näyttää siltä, että meidän omaksumamme malli eli oma yritteliäisyys korostuu kaikkialla.”
Harri Kuusisaari, Karlsruhe
