Helsingin Ritarihuoneelle keskittynyt Kamarikesä-festivaali järjestetään tänä vuonna 11.–13. elokuuta. Se on tunnettu ennen kaikkea nuorten muusikkojen näköalapaikkana, ja niin ikään myös festivaalin taiteelliset johtajat ovat useimmiten olleet alle kolmekymppisiä, mutta silti jo ansioituneita ja juurtuneita suomalaiseen ja kansainväliseenkin kamari- ja orkesterimusiikin kenttään. Tänä vuonna festivaalin taiteellisessa johdossa debytoivat viulisti Abel Puustinen, pianisti Ossi Tanner ja klarinetisti Klaara Vasara.
”Olimme kaikki kolme viime Kamarikesässä soittamassa ja tuottamassa taustajoukkoina oppimassa, miten homma toimii”, Tanner kertoo kahvilapöydässä Puustisen vieressä. Trion kolmas jäsen Vasara ei päässyt työmatkansa vuoksi paikalle; kaikille kolmelle sopivaa aikaa tuntui olevan mahdoton löytää.
”Tapaamiset ovat olleet lähinnä etänä, mutta toisinaan olemme onnistuneet aikatauluttamaan yhteisen kokouspäivän Helsinkiin sieltä ja täältä”, jatkaa Lapin kamariorkesterin konserttimestarina työskentelevä Puustinen.
Kaikille kolmelle kyseessä on ensimmäinen festivaalikuratointi, vaikka he yksittäisiä konsertteja ovatkin päässeet aiemmin suunnittelemaan kukin tahoillaan. Sibelius-lukiota ja Taideyliopistoa yhtä aikaa käyneet Tanner, Vasara ja Puustinen pääsevät myös ensimmäistä kertaa konsertoimaan yhdessä triona.
”Isona syynä on, ettei viulun, pianon ja klarinetin kokoonpanolle löydy kovin paljoa ohjelmistoa. Ensi vuodeksi olemme kuitenkin tilanneet uuden teoksen Joel Järventaustalta”, Tanner paljastaa.
Uusi taiteellinen johto on lisännyt aiempiin kausiin verrattuna elävien suomalaisten säveltäjien ja nykymusiikin osuutta: Paul Schoenfieldin trion ohella kuullaan myös muun muassa Olli Mustosen ja Outi Tarkiaisen teokset, joista jälkimmäiseen saapuu laulusolistiksi jazzin ja lauluyhtyemusiikin parissa vaikuttava Aili Ikonen.
”Lauantai-iltana on myös Maja Mannila Trion jazzkonsertti, jonka kaltaista ei meillä ole ainakaan viimeiseen 10 vuoteen ole ollut. Samoin festivaalin taiteilijoiden pop up –esiintymiset julkisissa tiloissa Helsingin keskustassa ovat uusi asia”, Tanner listaa.
”Otettiin me kuitenkin se Dvorákin pianokvintetto sekä Mozartia ja Richard Straussia sinne edustamaan perinteistä kamarimusiikkirepertuaaria”, Puustinen jatkaa.
Festivaali on nuoriin esiintyjiin keskittymällä ottanut historiansa aikana tietoisia taiteellisia riskejä, jotka ovat onnistuessaan auttaneet taiteilijoita singahtamaan eteenpäin urallaan.
”Johannes Piirto oli aikanaan nuorena soittamassa Kamarikesässä Bachin Goldberg-muunnelmat, mikä poiki hänelle huomattavan tärkeitä uusia esiintymisiä. Samoin esimerkiksi Tarmo Peltokoski ja Dalia Stasevska ovat olleet nuorina muusikkoina esiintymässä Kamarikesässä”, Tanner mainitsee.
”Festivaalin etuna on tietenkin se, että saa ikäänsä nähden poikkeuksellisia esiintymismahdollisuuksia yksin tai yhdessä. Monella festivaalilla nostetaan erikseen esille joku vuoden nuori taiteilija, mutta meillä kaikki ovat samalla viivalla”, jatkaa Puustinen, joka pääsi itse yläasteikäisenä ensimmäistä kertaa esiintymään Kamarikesään.
”Haaste taiteellisena johtajana on puolestaan päivittää oma tietoutensa siitä, keitä ovat uudet nousevat nuoret kyvyt. Me olemme 25–26-vuotiatia, eli emme itsekään vielä niin vanhoja, mutta ammattielämään jo hiljalleen siirtyneitä ja jo eri sukupolvea kuin vaikkapa meillä esiintyvä, vuonna 2003 syntynyt pianisti-kapellimestari Mikael Loponen.”
