
BAROKKIKENTÄN KOKENEIMPIIN vaikuttajiin kuuluva kapellimestari, cembalisti ja urkuri Ton Koopman tuo Amsterdam Baroque orchestran vierailulle Musiikkitaloon 13. maaliskuuta. Ohjelmistossa ovat kaikki J. S. Bachin Brandenburgilaiset konsertot.
Koopman perusti Amsterdamin barokkiorkesterin vuonna 1979 ja 1992 sen rinnalle Amsterdamin barokkikuoron. Vuosina 1994–2005 he levyttivät kaikki J. S. Bachin kantaatit Erato- merkillle 22 osassa. Koopman rekonstruoi niiden kantaattien puuttuvat osat, jotka ovat kadonneet. Sen jälkeen he levyttivät myös Dietrich Buxtehuden koko tuotannon.
Koopman on ahkeroinut myös soolopuolella, ja hänen levytyksensä J. S. Bachin urkuteoksista ovat klassikkoja. Neljä vuotta sitten hänen urkukonserttinsa Helsingin tuomiokirkossa keräsi kirkon täyteen, ja hän on vieraillut useiden suomalaisten orkesterien kapellimestarina. Amsterdamin barokkiorkesterin vierailusta on kuitenkin kulunut pari vuosikymmentä.
Ton Koopman löysi Bachin musiikin ensimmäisen kerran kuusivuotiaana poikakuorossa laulaessaan. Bachtrack-sivusto kysyi vuosi sitten ilmestyneessä haastattelussa, tunteeko hän seitsemän vuosikymmenen iässä olevansa lähempänä Bachia ihmisenä.
”Olen varmasti tullut hänen kanssaan läheisemmiksi vuosien varrella. Nuorempana pelkäsin aina suurta mestaria. Ajattelin:teinkö jotain väärin? Nyt kun on niin paljon kokemusta, pelkään vähemmän. Joka tapauksessa joskus ei ole selvää ratkaisua, koska Bach ei kirjoittanut tarkasti, mitä hän halusi – esityksessä on tehtävä päätös ja yritettävä parhaasi. Mitä enemmän esittää Bachia, sitä enemmän puuttuvia tietoja osaa täyttää”, hän vastasi.
”Kun aloin rekonstruoida puuttuvia kantaattien osia uudelleen, tunsin itseni pieneksi lapseksi suuren muusikon vieressä. Mutta jonkun on tehtävä se, ja se vaatii myös luovuutta.” Bachtrack kysyi myös, miten Koopman näkee vanhan musiikin maailman muuttuneen. ”Mielestäni tekninen taso on tietysti parantunut paljon”, hän vastasi.
”Kun aloitin 1960- ja 70-luvuilla, oli vain yksi henkilö, joka osasi soittaa barokkioboeta. Nykyään on monia ensiluokkaisia barokkioboe soittajia. Kun aloitin, tutkimme paljon ja kokeilimme asioita. Se on tärkeää, ja sen on nyt uudempi sukupolvi unohtanut. Heidän tulisi löytää se, mikä heitä vanhassa musiikissa kiinnostaa, jotta he voivat puolustaa tapaansa soittaa tai laulaa.”
”Meidän sukupolvemme on löytänyt monia esityskäytäntöjä selventäviä lähteitä, mutta viime aikoina uusia, tärkeitä lähteitä ei suuremmin ole löydetty. Vanhan musiikin esittämisen kannalta on tärkeää, että aina tulee esiin uusia löytöjä ja että uusi sukupolvi reagoi ja tarkistaa, mitä meidän sukupolvemme on tehnyt. Toivon, että olemme tehneet hyviä asioita, mutta teimme varmasti myös virheitä. Tarkistakaa siis meidän työmme! Älkääkä olko ilkeitä meille – yritimme parhaamme.” ■
Harri Kuusisaari