Metallimusiikin tyylilajien joukossa on kokonainen sinfonisen metallin alalaji, joka kylpee klassisen musiikin vaikutteissa. Tiedämme myös koko joukon taidemusiikin ammattilaisia, joille heavy metal on rakas harrastus. Mitä muuta tulee muistaa näiden perinteiden rajankäynnistä?
Varoitus: tämä teksti ei sisällä määritteitä ”Paganini oli oman aikansa x” eikä ”tämänkin taustalla on klassinen koulutus”.
1. Kuninkaat Blackmore & Malmsteen
Deep Purple -yhtyeen kitaristi Ritchie Blackmore aloitti Vivaldin ja barokkikumppaneiden viljelyn jo 1970-luvun alussa tehden samalla heavy metal -historiaa. Myöhempinä vuosikymmeninä kitarajumalasta tuli ”vanhan rockmusiikin” artisti. Hänen yhtyeensä Blackmore’s Night ottaa vaikutteita keskiajan ja renessanssin musiikista.
Yhtä pokerinaamaiseen barokkitilutukseen omassa kitarismissaan sortui Ruotsin lahja musiikkihuumorille eli Yngwie Malmsteen. Ja jos perintöprinssejä haetaan, on helppo nostaa esiin Suomen oma Alexi Laiho. Tuhannet pikkukitaristit ovat oppineet tuntemaan klassisen musiikin perusohjelmistoa säröllä maustettujen Youtube-juoksutusten avulla.
2. Christopher Leen tarina
Näyttelijä Christopher Leen (1922–2015) tapahtumarikkaassa elämässä oopperamainen ilmaisu ja lopulta myös metalli kietoutuivat kiinnostavasti toisiinsa. Leen isoisoäiti oli australialainen oopperalaulaja Maria Carandini. Ennen kuolemaansa näyttelijälegenda kertoi Gramophone-lehden haastattelussa, että hän oli aivan lähellä ryhtyä toden teolla oopperalaulajan uralle. Itse Jussi Björling olisi ottanut hänet 1940-luvun lopulla suojatikseen, mutta elokuvauraansa aloitellut tähti joutui kieltäytymään. Leen 2010-luvun kaksi eriskummallista musiikkialbumia ovat tunnelmaltaan varsin jylhää ja uniikkia materiaalia.
3. Pedon kanssa leikkiminen – tritonus jälleen lailliseksi
Kirkko ja kirkon siunaamat hovit hallitsivat klassisen musiikin kanonisoitua perinnettä aina 1700-luvulle asti. Juuri tritonusintervallia – joko ylinouseva kvartti tai vähenetty kvintti – pidettiin musiikin Paholaisena. Tonaalisen musiikin äänenkuljetuksessa tritonus piti sävelten välisillä liikkeillä purkaa oikeaoppisesti. Vasta myöhäisin romantiikka ja impressionismi rikkoivat kaavan kunnolla, vaikkakin vapaampaa intervallinkäsittelyä tavattiin alun perin ennen barokkia.
Useiden arvioiden mukaan Black Sabbath -yhtyeen debyyttilevy on ensimmäinen varsinainen heavy metal -genren tuotos. Ja mille intervallille rakentuukaan koko levyn avaava riffi?
Pedon merkkiä on suomalaisista muusikoista näyttänyt muun muassa Radion sinfoniaorkesterin kontrabasisti Jukka Räikkönen (kuvassa). Lahdessa syntyi pienimuotoinen kohu vuonna 2006, kun urkutaiteilija Kalevi Kiviniemi nosti metallisymbolin ilmaan Ristinkirkossa pidetyssä konsertissa.
4. Esiheviä, tietenkin
Metallimusiikin alkuperä on monisäikeinen prosessi, jonka aikaulottuvuuksista on lukuisia eri mielipiteitä. Romantiikan ilmaisussa liedeineen ja wagnereineen on instrumentaatiota sekä blues-modaalisuutta lukuun ottamatta kaikki ne keskeiset musiikilliset elementit, joista rock sai 1960-ja 1970-lukujen taitteessa raskaan muotonsa.
Ai niin, edellä mainitun Black Sabbath -riffin ideahan tuli Gustav Holstin Planeetoista (Mars, sodan tuoja).
5. Arktisia sonaatteja, kultaista jalometallia
2000-luvun alun kotimainen metallibuumi oli hengästyttävää menestysvyöryä. Nightwish-yhtyeen keulakuva Tarja Turusen kädenjälki näkyi hyvin konkreettisesti konservatorioiden lauluopintoihin pyrkijöiden määrissä. Musiikkibisnes miltei täyttyi kopioijista, vaikka oopperan ja teknisen laulutavan kanssa flirttailijoita oli tavattu ennenkin.
Power metal -vientituote Stratovarius marssitti ympäri maailmaa itse Sibeliuksen tyttärentyttärenpoikaa Lauri Porraa. Kaukana Suomessa jo vuonna 1993 Eicca Toppinen ja Paavo Lötjönen olivat saaneet villin idean soittaa Metallicaa selloilla…
Indigo Suomen Kansallisoopperassa pe 22.1. alkaen ja suorana Yle Teemalla la 30.1.
Tatu Tamminen
