Sunnuntaina 27. syyskuuta tulee kuluneeksi sata vuotta saksalaissäveltäjä Rudi Stephanin (1887–1915) kuolemasta. Stephan oli yksi myöhäisromantiikan etsikkosäveltäjien suurista lupauksista, mutta hän ehti säveltää huomattavan vähän ennen 28 vuoden iässä tapahtunutta kuolemaansa.
Hessenin suuriruhtinaskunnan Wormsissa syntynyt säveltäjä oli Itävallan ja Saksan voimakkaalta musiikkialueelta, joten hänenkin kohdalleen tuli musiikin kromatiikan hallintakeinojen miettiminen. Max Regerin tavoin Stephan vältteli ohjelmallisuutta, johon monet aikalaiset olivat tukeutuneet. Suurimman osan musiikkiopistaan hän sai Frankfurtissa, jossa sävellyksenopettajana toimi Bernhard Sekles, myös Paul Hindemithin myöhempi opettaja.
Jo pian vuonna 1908 tapahtuneen opinnoista valmistumisen jälkeen Stephan alkoi säveltää oopperaa nimeltä Ensimmäiset ihmiset (Die ersten Menschen). Varsinainen tragedia oli se, ettei mies ehtinyt elää teoksensa kantaesityspäivään saakka. Tarkka-ampujan luoti tappoi hänet ensimmäisen maailmansodan itärintamalla. Suurimmat taistelut Ternopilin kaupungissa – tuolloin Itävalta-Unkarissa ja nykyisin Ukrainassa – olivat päättyneet kahdeksan päivää aiemmin.
Muutamaa viikkoa kuolemantapauksen jälkeen esitettyä oopperaa verrattiin kritiikeissä jopa Straussin Elektraan. Esitetyimmäksi teokseksi on jäänyt Musiikkia orkesterille (1910) sekä toinen samanniminen teos (1912). Näiden yksiosaisten orkesteriteosten lisäksi Melbournen sinfoniaorkesteri levytti vuonna 2005 myös Musiikkia viululle ja orkesterille (1911). Kertovia sanoja ei saanut esiintyä nimissä.
Jälkimmäisen orkesterimusiikin ensiesitys avitti Stephania saamaan kustannussopimuksen Schott-yhtiön kanssa. Paljon olisi voinut vielä tapahtua. Jos haluaa päästä äkkiä jyvälle Stephanin ajatuksen kirkkaudesta, tämä arkistopätkä Musiikista orkesterille (1912) ja seitsemän minuutin kohdan valloittava lopuke auttavat paljon.
Tatu Tamminen
Twitter: @TatuTamminen
