Page 45 - RONDO_08

Williamsin tuotannossa viululla on ollut
erityinen asema sooloinstrumenttina.

Hienovireiset vaskikoraalit ja puupuhallinten herkät harpun herkin tunnusteluin. Vähitellen musiikillinen
repliikit saattelevat solistia eteenpäin, kunnes alun os- intensiteetti kanavoituu vaikuttavaksi yhteiseksi lausu-
tinatokuviot palaavat sytyttäen orkesterissa hehkuvan maksi, jossa kenties kaikuvat ne monet mullistukset, joi-
purkauksen, jota seuraa patarummun kadenssi. Sen lo- ta arkielämämme on viime vuodet ollut täynnänsä.
masta puhkeaa jälleen solistinen linja, jonka loppusoit- Konserton päätös on eleginen. Solistin viimeisiä poh-
toa säestävät harppu ja jousten pianissimossa kulkevat dintoja saattelevat jousten hellästi aaltoilevat kaaret, jot-
soinnut. ka haipuvat vähitellen hiljaisuuteen tavalla, joka on
Scherzon tehtävän täyttävä kolmas osa, Dactyls, kas- yhtäältä arvoituksellinen ja toisaalta toivontäytteinen.
vaa lyömäsoitinten metallisten sointujen ja solistin vuo- Kun asialla ovat solisti, jolle teos on kirjoitettu, se-
ropuhelusta, jossa on jotakin etäisesti Elliott Carterin kä säveltäjän johtama BSO, jonka riveissä soittaa mo-
henkistä. Viulun oikukkaat rytmit ja orkesterin purevat nia pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita, on selvää, että
repliikit kietoutuvat toisiinsa soittimelliseksi kerronnaksi, levytyksellä on oma, luontainen auktoriteettinsa. Mut-
jonka yhtäläisyydet Williamsin elokuvamusiikkiin ovat il- ter valjastaa oman muusikkoutensa konserton palveluk-
meisiä solistin puikkelehtiessa sointuasteroidien lomassa. seen huolella ja innolla. Tuloksena on keskittynyt, avoin
Uloimmat osat, Prelude ja Postlude, sisältävät suo- ja terävänäköinen tulkinta, jonka kanssa Williamsin joh-
raviivaisista otsikoistaan huolimatta kumpikin var- tama orkesteri hengittää alati yhdessä.
sin painavaa ja moniselitteistä sanottavaa. Konserton Ylimääräisinä kuultavat kolme elokuvateemaa ovat
avaa matalien jousten ja harpun tunnelmallinen, hie- paljon muutakin kuin täytenumeroita. Liki viisi vuosi-
man viipyileväkin avaus, jonka lomassa kuullaan alkui- kymmentä sitten sävelletty Pitkien jäähyväisten teema saa
tuja teoksen pääaiheista. Solistin lyyrinen teema saa koskettavan runollisen asun. Sovituksista Han Solo and
osan liikkeeseen ja pohjustaa nopeampaa kehittelyjak- the Princess on hienostunein. Williams kirjoittaa rakkaus-
soa, jossa musiikin heijastumat säihkyvät läpi viulun ja musiikkinsa jotakuinkin uusiksi sommitellen materiaa-
orkesterin muodostaman peilisalin. Nopeiden leikkaus- linsa valloittavaksi duetoksi viululle ja orkesterille.
ten siivittämänä osasta kehkeytyy oivallisten muunnel- Marion’s Theme on sekin taiten tehtyä työtä. Itse tee-
mien sarja. ma rakentuu kahdesta aiheesta, joista ensimmäisen
Postlude on paljon muutakin kuin loppusoitto. Alun Williams sävelsi jo kahdeksankymmentäluvun alussa
verkkaista sointikiertoa seuraa solistin hienostuneen Kadonneen aarteen metsästäjiin. Sen sijaan teeman B-osa
pohdiskeleva tulkinta konserton pääaiheesta, jota or- syntyi vasta viitisen vuotta sitten, kun säveltäjä muokka-
kesteri ei henno keskeyttää kuin siellä täällä, tuolloinkin si teemasta ensimmäisen konserttiversion orkesterille. ■

vuodenaikojen

Max Richter on saanut suuren uusi kierto
suosion musiikillaan, jossa hän
yhdistää klassisia, elektronisia
ja rock-vaikutteita.

v UODENAIKOJEN päättymätön

kierto on tarjonnut säveltäjille eh-
tymätöntä innoitusta aikakaudesta
toiseen. Olipa sitten kyse Joseph
Haydnin viimeisestä mestarite-
oksesta, tuosta valistuksen hengen
oratorioilmentymästä Vuodenajat
(Die Jahreszeiten, 1799–1801) tai Žibuoklė Martinai-
tytėn hienovireisestä, vuosikierron synnyttämiä sisäisiä
herätteitä tarkastelevasta Sielunmaisemasta (2019) sellolle
© MIKE TERRY ja orkesterille, luonnon syklit ovat synnyttäneet musiikis-
sa hämmästyttävän vaikuttavia sointikuvaelmia.
Lajityypin tunnusomaisimmasta teoksesta on tie-
tenkin kiittäminen Antonio Vivaldia, jonka vuo-
Max Richter: The New Four Seasons
– Vivaldi Recomposed (2012/2021). sien 1718–20 tienoilla sävelletyn ja ensi kerran vuonna
Chineke! Orchestra, Elena Urioste, viulu, 1725 kokoelmassa Il Cimento dell′ Armonia e dell′ Inventio-
ne julkaistun neljän viulukonserton sarjan tuntee jokai-
Max Richter, Moog-syntetisaattori.
Deutsche Grammophon 4862769 (2022), nen milloinkaan länsimaiselle taidemusiikille altistunut |
1 CD
RONDO CLASSIC 8|2022 45