Page 46 - RONDO_08

Olkoonkin, että Vivaldin
sormenjälkiä löytyy
kaikkialta partituurista, Richterin sävellystekniikka hyödyntää keinovaroja, joi-
ta voidaan takauttaa ennemmin minimalismin moniin
kyseessä on kuitenkin varhaismuotoihin kuin Vivaldiin itseensä. Tästä syn-
ennen kaikkea itsenäinen tyykin osa teoksen kiehtovaa sisäistä jännitettä ja unen-
omaista fantasiaa.
uuden musiikin teos. Ei ole liioin syytä pyrkiä löytämään musiikista enem-
pää kuin siinä on, vaan Vivaldi Recomposed lienee parasta
ottaa sellaisenaan; oivaltavana musiikkimatkana tyyli-
kuulija nimellä Neljä vuodenaikaa. Pariksi vuosisadak- kausien tuolle puolen.
si unohtuneen teoksen räjähdysmäinen suosionnousu Ambient-henkinen Spring 0 virittää kuulijan tunnel-
1900-luvun jälkipuoliskolla kytkeytyy vahvasti äänile- maan, kun taas Spring 1 avautuu toisteisilla fragmenteil-
vyteollisuuden läpimurtoon, jonka puitteissa Vuodenaiko- la, joita käsitellään jossain määrin samaan tapaan kuin
jen diskografiaan onkin kertynyt tuhatkunta tallennetta. Michael Nymanin pseudobarokkia viljelevä eloku-
Eipä siis ole ihme, että Vivaldin konsertot ovat sittem- vamusiikki. Spring 2:ssa taas on kuultavissa Arvo Pär-
min houkutelleet monia säveltäjäkollegoita ryhtymään tin vaikutusta, erityissesti Tabula Rasaa (1977). Richterin
suoriin tai epäsuoriin musiikillisiin kommentaareihin. partituurin hienoimpia hetkiä puolestaan kuullaan
Toimeen tarttui jo vuonna 1927 Fritz Kreisler, jo- Spring 3:ssa, joka sukeltaa suoraan kevään kokemuksen
ka tosin yritti alkuun markkinoida Konserttoaan Vivaldin emotionaaliseen ytimeen loisteliaine sooloviulun pyräh-
tapaan kauan kadoksissa olleena alkuperäisteoksena, dyksineen ja pulppuavine orkesteripulsseineen.
vaikka partituurin 1900-lukulaisuus olikin mitä ilmei- Liki pysähtyneen johdannon avaama Summer 1 nou-
sintä. Seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin Mi- see lopulta pörräten siivilleen, ja kokonaisuus käy läpi
chael Gordon puolestaan viljeli Vivaldille ominaisia vähittäisen muodonmuutoksen. Jostain hälyn ja musii-
eleitä ja tekstuureja vangitsevassa jousiorkesterille sä- kin rajamailta ilmestyvä Summer 2 etsii aikansa muo-
velletyssä kokoillan musiikkivideoteoksessaan Weather toaan, kunnes kudoksesta alkaa erottua hidas pulssi ja
(1997). Philip Glassin toinen viulukonsertto, American solistin hienovireisen reflektiivinen melodia-aihe.
Four Seasons (2009), on taasen lähtökohtaisesti sävelletty Kesämyrsky puhkeaa Summer 3:ssa. Osan lopussa
esitettäväksi Vivaldin parina. sooloviulu ampaisee korkeuksiin pilvimuodostelmien yl-
Laajamittaisinta yleisön ja kriitikoiden suosiota lie- le, soittaen serenadinsa yläilmojen auringolle.
nee kuitenkin nauttinut Max Richterin ”uudelleen- Syksyyn kuulijan johdattavat Autumn 1:n lähes al-
sävellys” The Four Seasons, jonka Daniel Hope ja kuperäiset Vivaldi-katkelmat, joiden rytmiikassa voi
André de Ridderin johtama Konzerthaus Kammer- kuitenkin kuulla Stravinskyn tapaista oikukkaiden
orchester Berlin levyttivät Deutsche Grammophonille rytmien priorisointia. Autumn 2:ssa viulusolisti astuu ta-
vuonna 2012. Vaikka Richterin teoksessaan käyttämä ka-alalle, ja osasta kasvaa cembalokonserton katkelma,
musiikillinen materiaali on kokonaisuudessaan peräisin jonka chaconne-rakenne kiertyy vähitellen auki vaikut-
Vivaldilta, kyseessä on kuitenkin täysimittainen alkupe- tavan suoraviivaisen kosketinosuuden ympärillä.
räissävellys, jonka mitä kekseliäintä kokonaisuutta voisi Syksyn päätösosassa kuullaan itsepintaisesti toistuvia
pintapuolisesti luonnehtia postminimalistiseksi. sooloviulun kuvioita, joiden lähes pakonomaisessa pe-
Vuosikymmenen vierähdettyä ensilevytyksestä Richter räänantamattomuudessa on jotakin Beethovenin mie-
ja DG ovat tarttuneet menestysteokseensa uudelleen; leen tuovaa.
kumppaneinaan tällä kertaa viulisti Elena Urioste ja Kylmässä värjöttelevä Winter 1 hyödyntää Vivaldin
Helsingin juhlaviikoillekin saapuva Chineke! Orchestra. Purcell-henkisiä keinovaroja, joskin hienovaraisemmin
Suoraviivaisen The New Four Seasons -otsikon alta pal- kuin Nymanin Memorial (1985) aikoinaan King Arthurin
jastuu oivallinen periodisoitinlevytys, jolla kuullaan niin (1691) talvimusiikin punk-versiossaan. Richterin käsis-
barokin ajan jousistoa kuin 70-luvun alun Moog-synteti- sä Vivaldin alkuperäistä ilmaisua säädellään taiten mut-
saattoreitakin. Nämä varsin erityyppiset aikalaissoittimet ta tehokkaasti. Winter 2 on kaihoisa välisoitto ja Winter 3
ovat omiaan rikastamaan musiikin väripalettia tuoden vaikuttava yhteenveto, jonka taidokkaista sommitelmis-
sointiin myös kiitettävää läpikuultavuutta. ta muodostuu meditatiivinen jälkinäytös, jossa tila ja ai-
Rakenteeltaan Richterin partituuri pysyy jokseenkin ka sulautuvat yhteen.
Vivaldin alkuperäisten konserttojen raameissa. Niinpä Urioste, Richter ja Chineke! Orchestran muusikot
Vivaldi Recomposed jakautuukin vuodenaikojen mukai- tarjoavat vahvan, keskittyneen tulkinnan. Studiotallen-
sesti neljään päätaitteeseen, joista jokainen sisältää kol- teessa on vangitsevaa kesyttömyyttä, jonka ansiosta mat-
me osaa. Teoksen avaa lyhyt johdanto, Spring 0. Kunkin ka halki vuodenaikojen taittuu kuin hetkessä, vangiten
osan musiikki rakentuu Vivaldilta lainatuista fragmen- vuosikierron kokemuksellisia karaktereita soivaan koko-
teista, joita käsitellään monin aikamme keinovaroin, naisuuteen. Barokin ja 1970-luvun sointien yhdistelmä
olkoonkin, että ylimalkaisesti voitaneen puhua jonkin- on kokonaisuutena varsin toimiva, tuoden musiikkiin
laisesta jälkiminimalistisesta sävellyksestä. Kategori- selväpiirteisyyttä, karheutta ja vahvaa puhuttelevuutta.
sointiin on kuitenkin syytä suhtautua varauksella, sillä On ensiarvoisen tärkeää saada kuulla myös uutta
Richterin keksintä ylittää sujuvasti ahtaat genrerajat. musiikkia useina eri tulkintoina. Kuten kantaohjelmis-
Olkoonkin, että Vivaldin sormenjälkiä löytyy kaik- tonkin teokset, aikamme musiikki saa sitä enemmän sy-
kialta partituurista, kyseessä on kuitenkin ennen kaik- vyyttä, mitä monipuolisempia perusteltuja näkemyksiä
kea itsenäinen uuden musiikin teos, josta nauttiminen siitä on levykokoelmissa tarjolla. Niinpä DG:n uusi le-
ei sinällään edellytä perehtymistä barokin esikuvaan. vytys on enemmän kuin tervetullut. ■

46 RONDO CLASSIC 8|2022