Page 47 - RONDO_12
P. 47
Liszt esiintyy tässä romantisoidussa maalauksessa Itävallan hovissa keisari Franz Josefille.
Vanheneva mestari on siinä peitetty laakeriseppelein ja kukkaköynnöksin. Esiintyminen
Ennätykset on tehty rikottaviksi. Vielä viitisenkym- hoveissa oli äärettömän tärkeää, sillä hallitsijat tukivat kuuluisia muusikoita ja säveltäjiä
mentä vuotta sitten puhuttiin ääni väristen pianoteoksis- myös taloudellisesti ja tilasivat sävellyksiä hovin tilaisuuksiin.
ta – kuten Lisztin h-molli-sonaatti ja Transsendenttiset etydit,
Schumannin Karnevaali, tai Ravelin Gaspard de la nuit nimeään kantavissa kilpailuissa kaivetaan kaviouraa kla-
– joita pystyvät soittamaan täysipainoisesti vain harvat ja viatuuriin. Soittokilpailujen ongelma ei ole niinkään se,
valitut mestarit. Nyt samoja teoksia voi kuulla oppilasmati- että musiikki latistetaan urheiluksi, vaan pikemmin se, et-
neoissa, ei ehkä kypsinä tulkintoina, mutta kaikki nuotit oi- tei niihin sisälly riittävästi urheilullisia ja selkeästi mitatta-
keassa järjestyksessä. via elementtejä.
Transsendenttisiä etydejä esitettiin tai levytettiin ennen toista Kun arvostelulajeissa ryhdytään antamaan pisteitä
maailmansotaa vain satunnaisesti. Sen jälkeen tahti on kiih- ”taiteellisesta vaikutelmasta”, kaikki muuttuu sumeak-
tynyt, ja kokonaislevytyksiäkin on nykyisin kymmenittäin. si. Lehtiarvosteluissa parhaimmillaan onnistutaan sanal-
Kuten urheilussa, mekaaninen suorituskyky yltää nyt tasol- listamaan tulkintojen luonnetta ja vaikutusta. Kilpailujen
le, josta takavuosina voitiin vain haaveilla. Se on usein myös tuomarit ja ”asiantuntijat” sen sijaan kuvailevat yleen-
esteettinen painotus: musiikin poeettista ulottuvuutta ale- sä ympäripyöreästi esiintyjän Bach-, Liszt- tai Rahma-
taan etsiä vasta, kun tekniset askelmerkit ovat kohdallaan. ninov-soiton idiomaattisuutta, joka vastaa suurin piirtein
Täysin onnistuneita kokonaislevytyksiä Lisztin etydeistä oppilaitosten normatiivista käsitystä siitä, kuinka tiettyä
on silti vain kourallinen Lazar Bermanista ja György musiikkia kuuluisi soittaa. Glenn Gould tai Vikingur
Cziffrasta kevyemmin koskettaviin Boris Berezovs- Olafsson eivät pääsisi siihen joukkoon.
kyyn ja Daniil Trifonoviin. Teknisen standardin muu- Ehkä olisi terveempää syleillä Debussyn virtuoosi-
toksesta kertonee se, kuinka paljon enemmän adrenaliinia kuvausta ja tehdä pianonsoitosta reilusti urheilua. Jo
Berman ja Cziffra tarvitsivat vastusten voittamiseen. Lisz- Mozart pistettiin soittamaan pianoa ylösalaisin, takape-
tin musiikissa on huomioitu hormonien vaikutus sekä esit- rin ja side silmillään. Voidaan mitata tarkasti, kuka soittaa
täjiin että kuulijoihin. Lisztin Mazeppan nopeimmin tai kenen fortissimo kajah-
Suorituskyvyn kasvu on nostanut esiin uuden tyyppi- taa kovimmin. Power-pianistit voivat takoa flyygeleitä pa-
siä pianisteja ja uuden tyyppistä ohjelmistoa. Esimerkik- lasiksi, ja pakollinen numero voisi olla Harpo Marxin
si Marc-André Hamelin on uudistanut pianovirtuoosin ”Wreckmaninoff”.
ideaa, kaivanut unohduksista muinaisten virtuoosipianis- Avuksi voi ottaa ruotsalaispianisti Karl-Erik Welinin
tien, kuten Busonin, Alkanin, Godowskyn ja Thalber- moottorisahan, jolla hän vuonna 1964 pilkkoi pianon li-
gin teoksia, sekä säveltänyt omat 12 virtuoosipianismin säksi omaa jalkaansa (painotettu instrumentin hallinta).
historiaa luotaavaa etydiä. Uusien taiturien joukkoon mah- Modernina klassikkona La Monte Youngin Pianokappa-
tuu myös sormien liikuttelutaidon insinöörejä, jotka eivät le Terry Rileylle (1960), jossa pianoa työnnetään seinää vas-
vaikuta kiinnostuneen musiikista tai edes pitävän siitä. taan, ja jos se menee siitä läpi, jatketaan niin kauan kuin
Liszt ei kavahtanut virtuoosisoittoon liittyvää urheilul- puhtia riittää. Mittanauha kertoo voittajan.
lisuutta, mutta hän ei ehkä olisi arvostanut nykymuotoi- Mitä kirjoittikaan Heinrich Heine Listzin soitosta:
sia soittokilpailuja. ”Kilpailut ovat hevosille”, totesi hänen ”Kukaan ei ajattele enää vaikeuksien voittamista, vaan piano ka-
maanmiehensä Bartók – mistä voisi päätellä, että hänen toaa ja jäljelle jää vain musiikki.” ■
RONDO CLASSIC 12|2022 47
