Page 46 - RONDO_12

Liszt ei kavahtanut virtuoosisoittoon liittyvää
urheilullisuutta, mutta hän ei ehkä olisi arvostanut
nykymuotoisia soittokilpailuja.

laajakangasnäyt leveimmilleen. Ljapunov yritti laatia
Savuavat pianot tästä etydistä vielä vaativamman version.
Transsendenttiset etydit aloittava Preludio (Presto) on Wilde Jagd (Presto furioso) palaa demoniseen aihepii-
nimensä mukaisesti lyhyt alkusoitto, sarjan improvisa- riin saksalaisesta perinteestä tutun kirotun metsästäjän
torinen avaus, joka kertoo tulevasta asteikoilla ja akor- hahmossa. Pianistin takaa-ajajina toimivat raivoisat ryt-
divyöryillä. Toisessa etydissä a-molli (Molto vivace) Liszt mit, mutta välitaitteessa tarjoutuu myös tuokio onnelli-
vastaa Paganinin kapriiseissaan heittämään hansikkaa- sille haaveille. Ricordanza (Muisto, Andantino) viipyilee
seen ja sinkoaa täyslaidallisen demonista bravuuria. Ety- taivaallisesti kilisten menneissä unelmissa, ”haalistuneis-
dillä ei ole kuvailevaa otsikkoa, mutta Busoni nimesi sen sa rakkauskirjeissä”, kuten Busoni kappaleen sisältöä ar-
Fuséesiksi, ”Raketeiksi”. vaili. Romantiikalle tyypillisesti muisto on kauniimpi ja
Kolmas etydi, Paysage (Maisema, Poco adagio), avaa arvokkaampi kuin itse kokemus: ymmärrämme het-
pelin toisella suunnalla. Taitetuin, pehmein värein Liszt ken ainutkertaisuuden vasta sen menetettyämme. Ai-
maalaa tyynen luontokuvan, antaa kosketukselle muun- ka myös kultaa muiston, tässä tapauksessa livertelevin
tuvia sävyjä, mittailee hiljaisen soinnin ja nostalgisen Chopin-tyylisin koristein.
tunteen aaltoilevaa rajaviivaa. F-molli-etydi nro 10 (Allegro agitato molto) palaa jälleen
Victor Hugon runoon pohjautuva Mazeppa (Presto) hiuksia nostattavan bravuurin ja loiskuvien intohimojen
tarjoaa karun tarinan, joka edellyttää suurten, dramaat- pariin. Kappaleen toimintaympäristöstä ei ole epäsel-
tisten eleiden hallintaa. Kaarle XII:n lailla Pultavan vyyttä, vaikka sille ei ole nimeä annettukaan – Busoni
taistelusta pakeneva kasakkapäällikkö Mazeppa joutuu otsikoi sen Appassionataksi. Harmonies du soir (Illan soin-
rakkausseikkailujensa vuoksi vihollistensa kynsiin, jotka tuja, Andantino) Des-duurissa on kokoelman laajimpia
sitovat hänet villihevosen perään. Kaukana Ukrainan ja sisällöltään kauaskantoisimpia teoksia. Liszt kehittää
aroilla kasakat löytävät runnellun johtajansa, ja Liszt mietteliääseen iltatunnelmaansa erikoisen, säteilevän
kirjoittaa etydin voitokkaan loppukohtauksen ylle sanat sonoriteetin, jossa kuullaan kaukaisten kellojen soittoa
Il tombe enfin!… et se relève ROI (”Lopulta hän sortuu… nous- ja ylevä E-duuri-cantilena. Maltilla kasvatettu fortissi-
takseen kuninkaana”). mo-sointi täyttää maiseman ja tajunnan. Lopussa kaikki
Ohjelmallisesta kuvauksesta voi erottaa hurjistuneen katoaa hiipuvaan hämärään.
hevosen laukan, kipinöivät kaviot ja sankarillisen paa- Viimeisessä numerossa, Chasse-neige (Andante con
toksen. Vaikka kasakkapäällikön kohtalo on lähinnä pia- moto), tavoitellaan satelevaa lunta, joka sulaa ennen
nistisen spektaakkelin oikeutus, se näyttää vaikuttaneen kuin sen saa kiinni. Laskeutuvat hiutaleet peittävät maan
kappaleen muokkaukseen. Lopullista versiota pidetään valkoiseen vaippaan. Kappaleen tuskainen alakulo tun-
vaativampana kuin vuoden 1837 versiota, ja liittäessään tuu kertovan, kuinka etydien kokijasankari uppoaa kro-
mukaan ylimääräisen bassoäänen Liszt luo vaikutel- maattisiin nietoksiin nähdessään transsendentaalisten
man kolmikätisestä pianistista. Omien rakkausseikkai- tavoitteidensa lipuvan aina kaukaisuuteen. Lopussa pik-
lujensa vuoksi usein pulaan joutunut säveltäjä hahmotti kunuottien vyöry hautaa alleen kaiken ja musiikillises-
myös virtuoosisuuteen liittyvää marttyyrimyyttiä: mitä ti ollaan astuttu Debussyn preludien ja etydien eteiseen.
kaikkea onkaan uhrattava esitystaidon alttarille. Aiheen Transsendenttisten etydien jälkeen havahtuu jonkinlaises-
käsittely jatkui Weimarissa samannimisessä orkesteriru- ta kosmeettisesta unesta. Taakse vilkaistessaan näkee sa-
noelmassa. vuavia raunioita, marssivia sotajoukkoja, hekumallisia
Sankaritaruista siirrytään häilyvään mystiikkaan: kaunottaria, utuisia maisemia ja lyyhistyneitä pianiste-
Feux follets (Virvatulia, Allegretto) väreilee hellittämät- ja; kaikki soittajaa lukuun ottamatta loittonemassa kohti
tömissä trilleissään tavoittamatonta pianissimotaikaa. romantiikan auringonlaskua. Kunnon sirkustirehtöörin
Umpeen ornamentoidut rytmikuviot helisevät ja tans- tavoin Liszt on näyttänyt meille asioita, joiden ei pitä-
sivat lähellä ja kuitenkin tavoittamattoman kaukana. nyt olla mahdollisia. Illuusioihin on kylvetty tulevaisuu-
G-molli-etydissä Vision (Näky, Lento) tarvitaan klassi- den siemen.
sen kaunopuhujan lahjoja, jos halutaan välttää tyhjää
retoriikkaa. Synkeän ja komean näyn takana olivat Na- Citius, altius, fortius
poleonin hautajaiset St. Helenan saarella. ”Nopeammin, voimakkaammin, korkeammalle” ei ole muinais-
Napoleon-tematiikkaan liittyy väljästi myös seitse- ten roomalaisten kannustushuuto vaan nykyaikaisten
mäs etydi, Eroica (Allegro), johon Liszt yhdistää tunte- olympialaisten isän Pierre Coubertinin iskulause. Sii-
muksiaan Beethovenin Es-duuri- ja c-molli-sinfonioista, hen kansainvälinen olympiakomitea lisäsi vuonna 2021
unkarilaishenkistä patrioottisuutta, sekä aineksia var- sanan communis, ”yhdessä”, mutta musiikillisen virtuo-
haisemmista oopperaparafraaseistaan. Beethoven näyt- siteetin tarkasteluun tuo solistisuutta painottava vanha
täytyy tässä virtuooseista suurimpana, ja Liszt levittää muotoilu kelpaa.

46 RONDO CLASSIC 12|2022