Page 45 - RONDO_12
P. 45

valmentamiseen tarvittiin erityinen harjoitusohjelmis-
                   to, jollaisen säveltäjänä kunnostautui mm. Carl Czer-
                   ny (1791–1857),  Beethovenin oppilas ja tuhansien
                   pianoetydien mies.
                      Pedagogista  musiikkia  oli toki sävelletty ennenkin,
                   esimerkkeinä  Bachin  Clavier-Übung,  Scarlattin  Esser-
                   cizi tai C. P. E. Bachin klaveerinsoiton tutkielma, mut-
                   ta Czernyn etydit keskittyivät soittamisen mekaniikan
                   metodiseen kehittämiseen. Vaikka hänen oppilaansa
                   esittivät niitä toisinaan konsertissakin, etydit olivat läh-
                   tökohtaisesti  harjoitusmateriaalia  uuden  sukupolven
                   pianovirtuooseille.
                      Vuonna 1819 Czernyn eteen talutettiin hänen oppi-
                   laistaan kuuluisin, 9-vuotias Franz Liszt (1811–1886).
                   Czernyn soitonopetuksesta tuli epookkia ja pianonsoi-
                   ton historiaa muovaavaa. Hänen opeistaan polveutuvat
                   vaikkapa  Sergei Rahmaninov,  Arthur Schnabel,
                   Claudio Arrau, György Cziffra ja Daniel Baren-
                   boim.

                            Suorituskyvyn tuolla puolen
                   Franz Lisztin kahdellatoista pianoetydillä on pitkä his-
                   toria. Ensimmäinen versio valmistui säveltäjän ollessa
                   15-vuotias vuonna 1826. Tässä kokoelmassa oli kyse tek-
                   nisistä harjoitteista Czernyn esimerkin mukaisesti. Paga-
                   nini oli tuonut tekniset taidonnäytteet parrasvaloihin jo
                   1810-luvulla, ja Chopin julkaisi 1830-luvulla pianoety-
                   dinsä (op. 10, 1833 ja op. 25, 1837), jotka oli taitojen hi-
                   omisen lisäksi tarkoitettu konserttikäyttöön.
                      Liszt muokkasi vuosina 1837–38 etydinsä entistä
                   haastavammiksi ja julkaisi ne otsikolla 24 Grandes Etudes,
                   vaikka kappaleita oli edelleen vain kaksitoista. Vuoden
                   1837–38 etydejä on kritisoitu päälle liimatuista bravuu-
                   ritehoista, trilleistä ja asteikoista, joilla Liszt julistautui
                   ”pianon Paganiniksi”. Etydien toisella versiolla on le-
                   gendaarinen maine, ja Busoni arvioi osan kappaleista   Lisztin halu miellyttää ja
                   ylivoimaisen vaikeiksi muille paitsi Lisztille.      ällistyttää tuntuu olevan
                      Suoritettuaan  pianistisen maailmanvalloituksensa
                   Liszt palasi etydien pariin vielä kerran ja siirsi paino-  ristiriidassa korkealentoisen
                   pistettä teknisestä näyttävyydestä poeettiseen sisältöön.   sisällön kanssa.
                   Charles Rosenin mukaan Liszt laati nyt parafraaseja
                   omista etydeistään ja sai vasta nyt tekniikan ja ilmaisun
                   tasapainoon. Pelkkien teknisten taidonnäytteiden sijaan
                   kyse oli Lisztin pianistisesta uskontunnustuksesta.
                      Breitkopf & Härtel julkaisi viimeisen version vuonna   tarkoitti suvereenia tekniikkaa, joka vapauttaisi ajatukset
                   1852 otsikolla Etudes d’exécution transcendante, ”Transsen-  ja ihanteet esittämisen rajoitteista.
                   denttiset etydit”, omistettuna yhä Czernylle. Tämä ”seule   Soittaja, joka uhmaa fysiikan lakeja, ylittää arkitodel-
                   édition authentique, revue par l’auteur” (”säveltäjän uudistama   lisuuden ja siirtyy sormillaan ihanteiden tosiolevaiseen
                   ainoa autenttinen painos”) sisälsi kahdelletoista kappaleel-  maailmaan. Etydien transsendentaalisuus (d’exécution
                   le ensi kertaa kuvailevat otsikot. Ne ovat syntyneet jäl-  transcendante) ei näissä etydeissä viitannut aikakauden
                   kikäteen tai muokkaustyön yhteydessä, joten runolliset   filosofisiin  virtauksiin,  mutta  niillä  oli  yhteistä  pohjaa
                   mielikuvat eivät lähtökohtaisesti ole inspiroineet tekni-  luottamuksessa  ihmisen  suorituskyvyn  venymiseen,  pe-
                   siä innovaatioita.                               lottavaksi osoittautuneeseen uskoon ihmisen kaikkivoi-
                      ”Valitettavasti emme voi toivoa kuulevamme tällais-  paisuudesta.
                   ta musiikkia usein: Liszt kirjoitti etydit itselleen, eikä ke-  Tätä syvempää ulottuvuutta nykyihmisen ei ole help-
                   nenkään muun koko maailmassa kannata kuvitella edes   po yhdistää  salonkien hurmuri-Lisztiin, joka  etydeis-
                   yrittävänsä tehdä sille oikeutta”, kirjoitti Berlioz koko-  säänkin iskee silmää  tai huokaa  pidätyksen aikana.
                   elmasta. Ilmiömäinen tekniikka oli Lisztille lähtökohta,   Lisztin halu miellyttää ja ällistyttää tuntuu olevan ristirii-
                   materiaa ja fyysistä ponnistusta, jonka rajoituksia vas-  dassa korkealentoisen sisällön kanssa, mutta myös tässä
                   taan  taiteilija  taistelee.  ”Transsendentaalisen”,  inhi-  suhteessa musiikki yhdistää toisiinsa maanläheistä ja yle-
                   millisen suorituskyvyn tuolla puolen olevan, tavoittelu   vää. Se ei taas onnistu ilman henkilökohtaista karismaa.  |


                                                                                                RONDO CLASSIC   12|2022         45
   40   41   42   43   44   45   46   47   48   49   50