Page 41 - RONDO_12

”Kaijan musiikin tekstuuri ja kirjoitustapa

havahduttaa muusikin: näin tarkkaa työtä
pitäisi tehdä myös perinteisen ohjelmiston

parissa!” – Anssi Karttunen

Uutuus ja kauneus ANSSI: Mutta tässä juuri nähdään, kuinka rajalli-
Kaija Saariaho on onnistunut löytämään oman kaijasaa- nen käsitys ihmisillä voi olla kauneudesta. Kauneus on
riahomaisen sävelkielensä ja sointimaisemansa. Vaikka klassinen, opittu arvo; soitinäänen kauneus liikkuu tiu-
hän ei kaihda jännitteitä ja dramatiikkaa, on ilmeistä, kasti sovinnaisissa rajoissa. Mutta kaikki jokapäiväiset
että hän on hakenut ja saavuttanut uusia kauneusmaa- asiat muuttuvat pikkuhiljaa kauneusarvoiksi. Vaikka
ilmoja. Instrumentaatiolla ja soittotekniikoilla on tässä kuinka yrittäisikin shokeerata jollakin asialla, se kuiten-
keskeinen asema. kin ajan mittaan muuttaa täydellisesti luonteensa.
ANSSI: Nämä erilaiset soittotavat, jousen ylipai- Työskennellessään aikamme musiikin parissa oppii
neet ja muut, rupeaa ajan mittaan käsittämään aivan tuntemaan perinteistä paljon suuremman asteikon ää-
eri tavalla. Ensireaktio ylipaineella soitettuun rikkoutu- nenvärejä. Syntyy luottamus siihen, että jokin epäto-
vaan ääneen on, että se on ruma ääni. Mutta mitä nor- tunnainen sointi saattaa olla erittäin käyttökelpoinen
maalimpi osa sävelkieltä siitä tulee, sitä vähemmän se vanhassa musiikissa, vaikka sitä ei missään oppikirjas-
tuntuu rumalta. Se muuttuukin kauniiksi! Ajan myötä sa olisikaan. Esimerkkejä ovat erilaiset vibratot tai suo-
samasta kappaleesta saatu kuulovaikutelma siis muut- ra ääni.
tuu, samoin kuin sitä kuvaavat sanat. Yhtäkkiä jostakin Sellaiset ihmiset, jotka eivät ole soittaneet modernia
kohdasta, jonka aluksi koki aggressiiviseksi ja rumaksi, musiikkia tai barokkimusiikkia, eivät osaa soittaa suoraa
tuleekin kaunis ja romanttinen ele. Niinpä, kun Kaijan ääntä. Heillä on se tunne, että vibratoton ääni on joten-
teosten kanssa elää pitkään, ne muuttuvat aivan konk- kin epäkiinnostava. Kun on tottunut soittamaan vaik-
reettisesti. Se, miten yksityiskohdat kuulee ja miten nii- ka minkälaisia ääniä, on oppinut, että niissä kaikissa on
tä nimittää, muuttuu. oma kauneutensa. Jos kauneuteen uskoo itse, siihen us-
Tästä tulee suoranaisesti semanttinen ongelma. Äk- koo kuulijakin. ■
kiä alan kutsua jotakin asiaa aivan toisella nimellä, ja
silloin minulle vasta selviää, että se on itse asiassa osa jo-
takin suurta, täysin klassista tai romanttista elettä. Huo-
maan tämän, kun kuuntelen jonkun sellaisen soittoa,
joka on soittanut tätä musiikkia vain vähän. Esimerkiksi
Kremeriä tällaiset ylipaineet saattoivat vielä ensimmäi-
sillä kerroilla pelottaa, koska ne satuttivat tätä soittajaa
toisella tavalla.
KAIJA: Niin, Gidonille ne olivat tuskanhuutoja…
Koko ylipaine on omituinen asia. Miksi haluan lisätä
sen tiettyihin paikkoihin? Jotkut muusikot ovat kysy-
neet, miksi pilaan sillä kauniin musiikkini!

© IRMELI JUNG

Vuodet vierivät, mutta Kaija Saariahon © ANDREW CAMPBELL
ja Anssi Karttusen yhteistyö on säilynyt.
Viimeksi Karttunen soitti Saariahon
sellokonserton säveltäjän 70-vuotis-
juhlakonsertissa Helsingissä.

|

RONDO CLASSIC 12|2022 41