Page 54 - RONDO_12

CD

KUUKAUDEN CD
goottilaista kauhua

ja heleää rakkautta

Giacomo Meyerbeer: Robert le Diable.
Amina Edris, Erin Morley, John Osborn,
Nicholas Courjal ym. Bordeuaux’n oopperan
kuoro ja orkesteri, joht. Mark Minkowski.
Bru Zane BZ1049.

● Robert le Diable, Robert Paholainen, oli Giaco-
mo Meyerbeerin läpimurtoteos ja tärkeä osa
oopperan historiaa. Se vakiinnutti ranskalaisen
grand opéran lajityypin, joka mullisti 1800-lu-
vun puolenvälin oopperaelämän ja vaikut- Robert Paholaisen alkuperäinen, goottilaishenkinen lavastus on ikuistettuna
ti moniin säveltäjiin. Se oli todellinen suuren maalaukseen, samoin kun haudasta nousevien syntisten nunnien baletti.
yleisön hitti ja sai Meyerbeerin elinaikana pel-
kästään Pariisissa 470 esitystä. Vaikutus ei jää-
nyt pelkästään musiikkiin. Goottilaista kauhun
lumoa korosti uudenlainen kaasuvalojen käyt-
tö, ja Pierre-Luc-Charles Cicérin suureel-
linen lavastus toi muotiin tarkan keskiaikaisen
historismin. Filippo Taglionin koreogra-
fia kolmannen näytöksen haudasta nousseiden
syntisten nunnien balettiin, jossa zombiet yrit-
tävät houkutella nimihenkilö Robertin helvetin
tielle, näytti suoraan tietä Gisellen ja Joutsenlam-
men hengettärien valkoisille kohtauksille.
Meyerbeeriä ei sittemmin ole käsitelty mo-
nissa oopperan historioissa ja kritiikeissä kovin-
kaan kunnioittavasti, ehkä hänen vihollisekseen
kääntyneen (ja hänen suosiostaan kateellisen)
Wagnerin polkuja seuraten. Hänen musiik-
kinsa eklektismiä ja efektihakuisuutta on moi-
tittu draamallisesti heppoiseksi samoin kuin neuvokkuus pelastavat. Sen goottilaiset kau- John Osborne laulaa Robertin osaa ja Mark Minkowski
laulustemmojen virtuositeettia ja kuorojen suu- hun väritykset olivat aikanaan suurta muotia, johtaa uudella BIS-levyllä.
reellisuutta. Tämä kritiikki on monesti kovin ja Meyerbeer loihtii partituurissaan synkeät ja
ahtaitten esteettisten ihanteiden muovaamaa, kirkkauttaan helisevät sointivärit esiin rikkaas- Meyerbeerin oopperoita on leikelty paljon,
eikä Meyerbeerin taidetta ole osattu asettaa ai- ti, ja vokaaliset luonnehdinnat painottuvat niin myös levytyksissä. Mark Minkowskin uu-
kansa yhteyksiin. ikään ääripäihin. Teos oli alun perin kolmi- si levytys, joka on peräisin semi stage -esityksis-
Totta kai hän oli eklektikko, joka yhdisti ita- näytöksinen opéra comique, mutta kun teatteri tä Bordeuax’ssa, tekee kunniaa alkuperäiselle
lialaista bel cantoa, saksalaista orkesterinkä- joutui talousvaikeuksiin, säveltäjä muokkasi sii- partituurille. Vain muutamia resitatiiveja on lei-
sittelyä ja ranskalaista resitaatiota ja koomista tä viisinäytöksisen grand opéran Pariisin oop- kattu. Minkowski herättää henkiin grand opé-
oopperaa, mutta nykypäivän pluralismin nä- peraan. ran spektaakkelimaisuuden niin orkesterin kuin
kökulmasta hän tekee sen kauaskantoisesti. Koomisen oopperan perusta kuuluu mu- kuoron maalauksellisissa osuuksissa. John Os-
Laulustemmoissa hän tukeutui aikansa tähti- siikissa, joka paikoin enteilee Offenbachia borne selvittää Robertin roolin vaikeudet il-
laulajien ylimaallisiin taitoihin siinä missä ba- vauhdikkaine käänteineen ja säkeistöaarioi- miömäisesti: vaikka äänessä on jo dramaattista
rokkisäveltäjätkin kastraatteihinsa. Ja kuoron neen. Toisaalta sen kohtausten jylhyys ja lunas- kalsketta, se taipuu silti ohenteisiin, kuvioihin
käytön suhteen hän oli vallankumouksellinen tusdraama osoittavat, miten paljon Wagner oli ja korkealle kurkottaviin säveliin. Yhtä huikei-
tehdessään kuorosta keskeisen osan historial- velkaa Meyerbeerille erityisesti Tannhäuserissa. ta ovat Amina Edris enkelimäisenä Alice-
lista tabelaux’ta. Hän teki oopperoista koko- Kuoroissa ja demonibaritonin repliikeissä on na, jonka immateriaaliset koloratuurit toimivat
naisvaltaisia spektaakkeleita, ja niiden perillisiä jo ripaus Verdin Don Carlosta, ja Gounod’n viestinviejinä Robertin ja hänen kuolleen äitin-
ovat nykyajan musikaalit. Faustille Robert on ilmiselvä kummisetä. Joskus sä välillä, ja Erin Morley kirkkaasti säteilevänä
Eugene Scriben librettoon perustuva Ro- eriaineksisten kohtausten väliin jää kuoppia, prinsessa Isabellana. Nicholas Courjal Bert-
bert Paholainen on Faust-henkinen tarina, joka ja kertauksia on sangen paljon, mutta musiik- ram-paholaisena satsaa voiman sijaan vivahtei-
kertoo maallisen äidin ja demoni-isän pojas- ki pitää silti pihdeissään ja luo paljon visuaali- siin. Bordeaux’n oopperan kuoro ja orkesteri
ta, jota isä yrittää houkutella pimeyden teille sia mielikuvia. yllättävät tasollaan. ■
mutta jonka prinsessan rakkaus ja sisarpuolen Robert Paholaista samoin kuin muitakin HARRI KUUSISAARI

54 RONDO CLASSIC 12|2022