Page 58 - RONDO_12

CD

isang Yun yhdistää

idän ja lännen
musiikit

Isang Yun: Silla, viulukonsertto nro 3,
Kamarisinfonia nro 1., Soulin filharmonikot,
joht. Osmo Vänskä. BIS 2642.
Isang Yun toimi säveltäjäntyönsä ohessa
● Korealaisen musiikin suurmies Isang Yun professorina Länsi-Berliinissä.
(1917–1996) asui suurimman osan urastaan
Berliinissä, ja tällöin hän oli sangen hyvin esil-
lä länsimaisissa nykymusiikkipiireissä. Sävel-
täjän kuoleman jälkeen hänen tuotantonsa on
jäänyt hieman paitsioon, mikä on sääli, sillä
hänen tapansa silloittaa idän ja lännen perin-
teitä omaperäiseksi tyyliksi on mitä ajankohtai-
sin. Synnyinmaassaan häntä ei ole unohdettu,
ja Tongyeongissa toimii hänen perintöään vaa-
liva festivaali, instituutti ja orkesteri. Soulin
filharmonikkojen uusi levy tulee hyvänä muis-
tutuksena Yunin musiikin voimasta, josta myös
orkesterin ylikapellimestari Osmo Vänskä
tuntuu vakuuttuneen. Sääli, että Vänskän kau-
si Soulissa jäi niin lyhyeen, ettei siitä ehtinyt tul-
la samanlaista levydokumentaatiota kuin hänen
työstään Lahdessa ja Minnesotassa. Hänen seu-
raajansa Soulissa on Jaap van Zweden.
”Isang Yunin musiikki on universumin ku-
va”, kiteytti hänen japanilainen kollegansa To-
ru Takemitsu. Se kuulostaakin jännittävällä Osmo Vänskän kausi Soulin filharmonikkojen johdossa jäi lyhyeksi.
tavalla yhtä aikaa sekä aasialaiselta että euroop-
palaiselta. Kun Yun tuli länteen opiskelemaan
sodan jälkeen, hän halusi kehittää oman, Lige- leksi. Taustalla on taolaisen filosofian jin ja jang omainen musiikki kihisee pääosin hiljaisena
tin ja Pendereckin kenttiä vastaavan sävellys- -polariteetti, joka kuuluu tekstuurin joka tasolla. mutta yksityiskohdissaan loputtoman rikkaa-
tekniikan. Tuloksena oli tyyli, jossa sointipinnat Uuden levyn ohjelmisto painottuu Yu- na. Melodiset fragmentit tuntuvat viittaavan
rakentuvat aasialaisen heterofonian perinnet- nin myöhäiskauteen, joka on seestyneem- vanhoihin korealaisiin lauluihin, mutta kaikki
tä muistuttaen: sävelet pyörivät saman jyvän pää ja keskittyy enemmän melodiseen linjaan katoaa saman tien. Yun soveltaa ”sointivärime-
ympärillä kehitellen sen eri versioita samanai- kuin varhaisemmat, väkivaltaisemmat teok- lodian” periaatettaan luodakseen arvoitukselli-
kaisesti loputtomin trillein, melismoin ja glis- set. Orkesteriteos Silla on vuodelta 1992, ja sen selle materiaalille yhtenäisyyttä. Konsertto oli
sandoin. nimi viittaa Korean kulttuurin klassiseen kau- Yunin viimeinen sävellys, eikä joutsenlaulun
Yun käytti joskus rivitekniikkaa ja sarjalli- teen, jolloin Kiinasta tulleet elementit muo- tai enkelin siipien lepatusta voi olla kokematta.
suutta teostensa konstruoimiseen, mutta hän toutuivat kansalliseksi perinteeksi. Teoksen Sueye Park eläytyy sen tunnelmiin hienostu-
vierasti länsimaisen avantgarden sisäänpäin- alku maalaa ilmoille yöllisen kuutamon maa- neella soitollaan, ja Vänskän johtama orkesteri
lämpiävyyttä ja halusi ottaa kantaa maailman gisesti värähtelevin glissando- ja trillikukka- on elohopeamaisesti mukana rakentamassa ka-
menoon. Tämä eetos ja paatos kuuluu hänen sin. Tunnelma muuttuu yöllisiksi juhliksi, joissa marimusiikillista mikromaailmaa.
tavassaan rakentaa isoja kontrasteja ja vyöry- on korealaisten tanssisävelmien kaikuja, mut- Levy päättyy Kamarisinfoniaan (1987), joka ki-
viä blokkeja. Hänen teoksensa varoittavat ydin- ta nostalgia valtaa taas maiseman. Yun-tut- teyttää hyvin Yunin musiikin eri tyylipiirteitä.
katastrofista ja luonnon saastumisesta, kertovat kija Walter-Wolfgang Sparrer tulkitsee Yksityiskohdissaan rikas melodinen taso saa ke-
poliittisesta terrorista ja julistavat maailmanrau- levytekstissään tämän ”kaipuuksi kotiin ja yh- hikokseen eräänlaisen concerto grosson muo-
han ja Koreoiden yhdistymisen unelmaa. distyneeseen Koreaan”. Tämän päivän sape- don, kun jousiorkesterista irtaantuu solistinen
”Liike liikkumattomuudessa” on Yunin mu- linkalistelun valossa yhdistymisen toive tuntuu kvartetti ja trio sekä jousia herättelevä, tuuppi-
siikin keskeisiä piirteitä. Hänen melodisen muo- epärealistiselta. va ja manipuloiva kahden oboen ja käyrätorven
toilunsa taustalla voi kuvitella korealaisen taiteen Viulukonsertto, myöskin vuodelta 1992, ryhmä. Teos saa juuri niin energisen ja huolitel-
virtaavia linjoja ja rytmiikassa shamanismin kai- satsaa lyyriseen laulullisuuteen. Viulusolisti ei lun toteutuksen kuin Osmo Vänskältä voi odot-
kuja. Mistään lainailusta säveltäjää ei saa kiinni, ole tässä sankari vaan ohikiitävistä fragmen- taa, ja muusikot vastaavat kutsuun täysillä. ■
vaan kaikki sulautuu persoonalliseksi sävelkie- teista koostuvan tekstuurin kokoaja. Unen- HARRI KUUSISAARI

58 RONDO CLASSIC 5|2022