Klassisessa sinfoniarepertuaarissa tämä lopetus hakee vertaistaan: Mahler on kiidättänyt kuulijan mutkaisia polkuja halki muisteloiden, repivien houreiden ja taivasnäkyjen, kunnes hajanaiset ajatukset kristallisoituvat ekstaattiseksi varmuudeksi, joka enteilee kahdeksannen sinfonian kohoamista ylimaalliseen. Helsingin kaupunginorkesterin ja Susanna Mälkin matka toisen sinfonian parissa huipentui majesteettisella suuruudella ja valontäyteisyydellä, ja Musiikkitalon Kuoro täydennettynä Helsingin kamarikuoron ja Auditen laulajilla kruunasi päätöksen vaikuttavasti.
Ylösnousemus-sinfonian päätös on piste, jota kohti megalomaaninen teos koko ajan mutkittelee. Mahlerille ominaisesti se on moniaineksinen, esseemäinen rakennelma, jonka ajatuskulut etsiytyvät epäilystä valaistumiseen, elämän päättymättömyyden ylistykseen. Mälkillä oli teoksesta timantinkirkas näkemys, ja hän toi massiivisuuden rinnalle poikkeuksellisen henkistynyttä syvyyttä. HKO on upeassa kunnossa, ja Mälkki herkutteli sen myöhäisromantiikkaan ihanteellisella soinnilla. Jouset lauloivat kultivoituneesti, ja orkesterikudelma kimalteli kirkkaana. Mälkin kaudelle ominaiseen tapaan juuri balansoitu, läpikuultava tekstuuri oli avain pakottomasti laajeneviin paisutuksiin. Uhkeat vyörytykset ja keveä laulavuus elivät koko ajan rinta rinnan. ”]
Toisen sinfonian ensimmäistä osaa kuulee usein reuhdottavan läpi epämiellyttävällä melskeellä. Mälkki teki täyden irtioton pinnallisesta raivo-Mahlerista. Lopputulos oli ällistyttävän hieno: katse oli käännetty sisäänpäin, kuin elämän ja kuoleman rajalla leijuvaan silmänräpäykseen, jonka aikana ihminen ehtii sukeltaa halki menneisyytensä. Imelästä nostalgiasta ei kuitenkaan ollut merkkiäkään, vaan Mälkki soitatti orkesteria liikuttavan vienoissa, katkeransuloisissa sävyissä. Raskaan partituurin syöverit avautuivat yhtäkkiä intiimeiksi tunnetiloiksi. Meditatiivisten, pysähtyneiden hetkien vastapainona Mälkki yllytti ekstrovertit repliikit suureen energiaan. Kun hidas oli tavallistakin hitaampaa ja nopea nopeampaa, lihaksikkaat kiihdytykset toivat poukkoilevaan osaan jäntevyyttä. Ajankäyttö oli valloittavan vapautunutta ja orgaanista, muttei koskaan pintapuolisen impulsiivista. Järisyttävät huipennukset Mälkki rakensi maltilla ja taidolla tehden niistä erityisen vaikuttavia.
Orkesteri oli silti selvästi hieman jännittynyt jättisinfonian parissa. Puhaltimissa oli poikkeuksellisen paljon epäpuhtauksia, ja jos orkesteri parhaimmillaan seurasi Mälkkiä kuin ajatus, etenkin väliosissa tuntui siltä, etteivät tempot aivan istuneet. Hienoja hetkiä riitti silti paljon: huohottava liike toi toiseen osaan vilpitöntä tragiikkaa, ja scherzon tarinallisuutta leikkasivat salaman tavoin apokalyptiset väliintulot. Urlicht-laulu kytkeytyi vailla taukoa sitä reunustaviin osiin, ja Mälkki teki siitä korostuneen naiivin, suloisen välisoiton joka helmeili äärimmäisen hiljaisissa sävyissä. Janina Baechle lauloi melko epävarmasti, mutta oli erittäin vaikuttavaa, miten hän pidätteli mittavan mezzosopraanonsa lapsenomaisessa pianissimossa. Tuloksena oli puhdistavan herkästi soiva hengähdyshetki ennen loppua.
Finaalissa ensimmäisen osan vision selkeys palasi, ja vaikka pyhyyden tunteen horisontaalisuutta olisi voinut olla enemmän, osasta hahmottui majesteettisesti muotoiltu nousu. Soile Isokoski silasi kohoamisen valonsäteisellä äänellään.
Aiemmin tänä vuonna Mälkki ja HKO esittivät Mahlerin kuudennen sinfonian, ja ensi kaudella kuullaan säveltäjän viides ja yhdeksäs ylikapellimestarin johtamana. Mahleria on luvassa myös Helsingin juhlaviikkojen konsertissa ja HKO:n Euroopan-kiertueella. Mikä sen sopivampaa, sillä ensi kauden fokukseksi Mälkki on valinnut saksalaisen kielialueen. Jos Ranska-teema edusti HKO:lle haastetta, jonka positiiviset vaikutukset ovat olleet mitä selvimmin kuultavissa, germaaninen repertuaari on orkesterin mukavuusaluetta, jolla saavutetuista hedelmistä päästään epäilemättä nauttimaan.
Auli Särkiö
Musiikkitalo 17.5. klo 19
Helsingin kaupunginorkesteri, joht. Susanna Mälkki
Janina Baechle, mezzosopraano
Soile Isokoski, sopraano
Musiikkitalon Kuoro & Helsingin kamarikuoron ja Auditen laulajia (valm. Nils Schweckendiek)
Istumapaikka: M-katsomo permannon etuosassa
Konsertti uusitaan Musiikkitalossa tänään 18.5. klo 19 ja se on kuultavissa ja katseltavissa Yle Radio 1:ssä ja Yle Areenassa
