Susanna Mälkki ei antautunut pinnalliselle Mahler-meuhkaamiselle. Kuva: Simon Fowler Klassisessa sinfoniarepertuaarissa tämä lopetus hakee vertaistaan: Mahler on kiidättänyt kuulijan mutkaisia polkuja halki muisteloiden, repivien houreiden ja taivasnäkyjen, kunnes hajanaiset ajatukset kristallisoituvat ekstaattiseksi varmuudeksi, joka enteilee kahdeksannen sinfonian kohoamista ylimaalliseen. Helsingin kaupunginorkesterin ja Susanna Mälkin matka toisen...
Haluatko lukea koko jutun? Tutustu Rondon tilaukseen ja avaa kaikki artikkelit käyttöösi!
