Äänentoistolaitteet humajavat, ihmiset viheltävät, hurraavat ja taputtavat. Elokuvamainoksen mieleen tuova matala miesääni kuuluttaa. Mormonien tarbernaakkelikuoro – yksi maailman vanhimpia ja suurimpia kuoroja – vetäisee America The Beautifulin Yhdysvaltojen laivaston soittokunnan säestämänä.
Suosionosoitukset jatkuvat. Donald Trump ähkäisee. Seuraa lisää fanfaareja, aplodeja, tykinlaukauksia sekä Yhdysvaltojen 45. presidentin hengenvetoa, huohotusta, huulten lipomista ja limakalvojen suhinaa.
Trumpin virkaanastujaispuheesta (20.1.2017) on poistettu sanat. Kuulemme vain sanojen välissä olevat äännähdykset, yleisön reaktiot sekä muut soivat ainekset – tilaisuuden äänellisen dramaturgian ja puheen vaikutuksen kuulijoihin.
Kyseessä on käsitetaiteilija Nasan Turin (s. 1974) ääniteos Speech eli Puhe. Näin 42-minuuttinen teos alkaa.
Noin kolmentoista minuutin kohdalla kudos vaihtuu etäiseksi, kaikuvaksi supatukseksi ja huminaksi. Hetken kuluttua baritoniääni kuuluttaa ja torvisoittokunta tykittää. Aplodeista, tömistyksistä ja huudoista ei ole tulla loppua. Sitten Vladimir Putin vetäisee henkeä, ja räjähtävät taputukset täyttävät taas koko tilan.
Venäjän presidentin ulkopoliittinen Krim-puhe duumalle (18.3.2014) muodostuu kiihtyvästä sisäänhengityksestä, nielauksista ja maiskauksista. Massa vastaanottaa puheen rytmikkäästi käsiä yhteen hakaten, jymisten ja ulvahdellen. Taustalla kaikuu ontosti.
Tur tutkii teoksissaan yhteiskunnallisia kysymyksiä pureutumalla ääneen poliittisena voimana sekä mediateknologiaan manipulatiivisena vaikutuskeinona. Speech koostuu maailman suurpoliitikkojen puheista, joista on poistettu sanat. Jäljelle jää kaikki muu sanojen ympärillä. Kielestä puhdistetut puheet kirjaimellisesti kumisevat tyhjyyttään. Sanojen poistaminen on käsitetaiteellinen todellistuma: esitys siitä, miten tyhjää puheen tulee olla sisällöllisesti, jotta siihen mahtuu mahdollisimman paljon voimaa, valtaa ja propagandaa.
Turin teos saa kysymään, mille ihmiset oikein hurraavat tällaisia puheita kuunnellessaan ja miksi. Mistä niissä oikein on kyse? Teosta voi kuunnella nykypäivän versiona 1500-luvun taidemaalarin Pieter Brueghel vanhemman maalauksista, jotka kuvaavat kansan loputonta tyhmyyttä.
Toisaalta teoksessa voi keskittyä silkkaan äänen aineellisuuteen. Puhujien kehojen intiimit hälyt kiehtovat korvaa, ja konkreettinen musiikki polveilee jännittävinä rakenteina, rytmeinä, muotoina. Teos soittaa muunnelmia poliittisen puhujan ja yleisön antifonisesta vuorovaikutuksesta, kysymys- ja vastausrakenteesta, joka lienee yhteisöllisen musiikin ikiaikaisin muotokaava.
Kolmas rykijä berliiniläistaiteilijan teoksessa on Angela Merkel. Saksan liittokanslerin pakolaiskriisiä käsitellyt ”Me pystymme siihen” -puhe lehdistölle (31.8.2015) on pelkistynyt etäisiksi kielen naksauksiksi hampaita vasten, kurkun korinaksi ja hengästyneeksi keuhkotuuletukseksi. Taputukset ovat edellisiä tapauksia hillitympiä, ja yleisö myös naurahtaa leppoisasti.
Puheiden soinnillisten ja dramaturgisten tekijöiden yhtäläisyydet ja erot ovat kiinnostavia, ja teokseen uppoutuu helposti pitkäksi aikaa. Harvoin sitä näin tarkkaan ja moneen kertaan jää kuuntelemaan poliitikon puhetta.
Speech on vain yksi tämän vuoden documentan eli Saksan Kasselissa järjestettävän nykytaiteen näyttelyn tilaamista ääniteoksista. Koko kesän on konkreettisesti ilmassa – ääniaalloilla – leijunut ympäri maailman kuunneltavissa oleva äänitaiteen katselmus, jonka documenta järjesti yhdessä yhdeksän radioaseman kanssa.
Hankkeen nimi on Every Time A Ear di Soun. Sen tarkoitus on kuunnella maailmanlaajuisesti sellaista äänitaidetta ja radiofoniaa, joka pyrkii vastakarvaiseen äänen historiaan. Hankkeen nimi juontuu jamaikalaissyntyisen dub-runoilijan Mutabarukan (s. 1952) samannimisestä äänirunosta (1981), joka on suunnattu kaikkea tekopyhyyttä, epäoikeudenmukaisuutta ja sortoa vastaan.
Susanna Välimäki
Speech on vielä joitakin viikkoja vapaasti kuunneltavissa documentan verkkosivuilla osoitteessa http://www.documenta14.de/en/public-radio/14744/speech.
