Keväällä 2016 säveltäjä Outi Tarkiainen vietti kuukauden Pohjois-Norjassa Yykeänperässä lähellä Kilpisjärveä Nils-Aslak Valkeapään entisessä, nyttemmin taiteilijaresidenssinä käytetyssä kotitalossa ja oli aloittelemassa Tapiola Sinfoniettan tilaaman uuden konserton sävellystyötä.
”Talo on kuin laiva, se on aivan rannassa meren yllä, eikä sieltä näe omaa rantaa, vain sen vuonon. Kun sieltä työhuoneen ikkunasta katsoi päivittäin ulos ja näki vuorten heijastuvan vuonon pinnasta, syntyi ajatus, että siellä on alhaalla toinen maailma.”
Näin Tarkiainen kertoo ratkaisevasta elämyksestä, joka muotoutui vähitellen uuden tilausteoksen keskeiseksi innoittajaksi. Teos sai nimen Saivo (saameksi sáiva); sana tarkoittaa saamelaisessa muinaisuskossa kaksipohjaista järveä, jonka alapuolella on tuonpuoleisten olentojen asuttama toinen maailma. Pohjoinen virike ei sinänsä ole yllätys Rovaniemellä syntyneen säveltäjän tuotannossa, sillä samalta suunnalta ja samoista kulttuurisista taustoista ammentavat innoitusta myös laajamuotoinen laulusarja Maa, kevään tytär (2014-15) ja kamariyhtyeteos Beaivi (2016).
Vähintään yhtä keskeisenä innoittajana Saivon taustalla on kuitenkin ollut myös Jukka Perkon muusikkopersoona. Perko oli muutamia vuosia sitten solistina Tarkiaisen teoksessa Liebklinge sopraanosaksofonille ja kamariorkesterille (2011-13), ja sen myötä syntyi ajatus uudesta teoksesta.
”Yhtä paljon kuin teos on konsertto sopraanosaksofonille, se on myös esittäjänsä muotokuva”, kertoo Tarkiainen. ”Olemme tehneet Jukan kanssa yhteistyötä säveltämisen aikana, ja olen näyttänyt hänelle luonnoksia. Sävelsin ensin soolostemman, vasta sitten orkesteriosuuden.”
Tärkeän osan teoksen ilmaisusta muodostaa myös elektroniikan hyväksikäyttö.
”Jukka esitteli minulle aluksi eloelektroniikan mahdollisuuksia ja sai minutkin innostumaan niistä. Elektroniikalla voi luoda sointisiltoja, ja se antoi myös uudenlaisia orkestraatioideoita. Elektroniikalla toteutetut efektit ovat enemmän maustetta kuin sitä varsinaista ydintä, ja konserton voisi ehkä soittaa ilmankin sitä.”
Entä improvisointi, käytetäänkö sitä solistin osuudessa?
”Siinä ei ole varsinaista improvisoitua kadenssia, en halunnut teokseen sellaista. Teoksen huipennuksessa on kuitenkin muutama minuutti improvisointia, jolloin orkesteri alkaa jo vyöryä solistin yli. Mutta kyllä se kuuluu sieltä.”
Perko tunnetaan monipuolisena jazzmuusikkona, ja myös Tarkiaisella on vahva jazztausta. Joissakin hänen jazzteoksissaan yhteydet perinteisempään jazzilmaisuun ovat selvät, joissakin taas sanontaa kallistetaan modernin konserttimusiikin suuntaan. Kuluvan vuosikymmenen Tarkiainen on kuitenkin keskittynyt konserttimusiikkiin, ja varsinkin orkesteri instrumenttina kiehtoo häntä. Tarkiaisen vahvasta nosteesta säveltäjänä kertoo se, että hän on juuri tehnyt sopimuksen arvostetun musiikkikustantajan Edition Wilhelm Hansenin kanssa.
Tarkiaisen soinnillisesti rikkaan ja vahvoja tunnelmia maalailevan ilmaisun taustalla on usein musiikin ulkopuolelta ammennettuja virikkeitä, mutta varsinaista kuvailevaa ohjelmamusiikkia hän ei sävellä. Usein hänen teostensa nimet ovat vahvoista assosiaatioista huolimatta suhteellisen abstrakteja eivätkä liiaksi rajoita hänen sävellystyötään. Se pätee myös Saivoon.
”Saamelainen kulttuuri on kiehtonut minua, se miten vanhat uskomukset ja läheinen luontosuhde heijastuu ihmisten elämässä. Teoksen musiikillinen kieli on kuitenkin omaani, eikä siinä ole saamelaisen musiikin vaikutteita. No, ehkä jotain joikun mikrosävelisyyydestä mutta ei varsinaisia joikukaikuja, se tuntuisi jopa vähän banaalilta. Teoksessa toimitaan aika paljon pitkillä urkupisteillä, jotka voivat soida eri puolilla rekisteriä, sehän on ollut perinteinen luonnon ilmentämisen keino.”
Saivo on lähes puolen tunnin mittainen, viiteen osaan jakaantuva teos, josta rakentuu suurimuotoinen, muutaman osien välisen tauon katkoma kokonaisuus.
”Teoksessa mennään dramaattisen käänteen jälkeen sinne alapuoliseen maailmaan. Osassa Halkeama ollaan toisessa maailmassa, musiikissa on mikrosävelisyyttä ja halkeamisia, glissandoja. Toisen maailman käänteisyyttä kuvaa myös se, että sen tematiikka on palindromidista aiempaan verrattuna.”
Outi Tarkiaisen teos Saivo saa kantaesityksensä Tapiola Sinfoniettan konsertissa 17. marraskuuta. Solistina on itseoikeutetusti Jukka Perko, jolle teos on omistettu; Tapiola Sinfoniettaa johtaa Anna-Maria Helsing.
Kimmo Korhonen
