Andris Nelsonsin ja Bostonin sinfonikkojen konserteista levytettyä Shostakovitshin sinfonioiden sarjaa on tervehditty riemulla kautta median. Näpertelevän kevytsoiton ja hiplailun sijaan saadaan järeää orkesteritykitystä itsevarmalla taituruudella ja hulppealla soinnilla silattuna sekä mojovasti äänitettynä. On kuin Sir Georg Soltin edustama äijäsoitto olisi herännyt uudelleen eloon. Nelsonsille venäläinen Shostakovitsh-traditio on tuttu, eikä esityksissä säästellä brutaaleja totuuksia. Säveltäjä veti neljännen sinfoniansa 1936 ennen ensiesitystä julkisuudesta, minkä vuoksi sillä ei ole myöhempien teosten tulkintoja värittäviä kaksoismerkityksiä. Nelsons tarttuu härkää […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
