Napoléon urkujen kummisetänä

Notre-Damen uruissa soi historia 1700-luvulta lähtien. Yllättäen Napoléon Bonapartella on ollut suuri rooli niin tämän soittimen arvon palautuksessa kuin koko ranskalaisen urkumusiikin kehityksessä. Urkutaiteilija Kalevi Kiviniemi on tutkinut Napoléon Bonaparten suhdetta musiikkiin, erityisesti urkuihin. Kiviniemeä kiehtoo esimerkiksi kuvitella ilmapiiriä Pariisin Notre-Damen katedraalissa Napoléon Bonaparten kruunajaisissa joulukuun 2. päivänä 1804, kun urkujen pauhatessa neljäsataa muusikkoa ja valtava kuoro esittävät Giovanni Paisiellon Te deumia. Paavi Pius VII joutuu harmistuneena seuraamaan vierestä, kun Napoléon laskee kruunun päähänsä itse, […]

Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
Edellinen artikkeliPokeripöydät vaihtuivat oopperalavoihin
Seuraava artikkeliTasa-arvo tulkoon musiikkiin