(Striimi)arvio: Kamariorkesteri Avanti!, Suvisoitto, Taidehalli, Porvoo 1.7.2021. Deutsch, Hirvelä, Gruber.
Kamariorkesteri Avanti! avasi Suvisoittonsa Porvoon Taidehallissa perjantaina hyvin perinteisen muotoisella kolmen teoksen ohjelmalla, keskellä konsertto. Sen voi kuvitella halutessaan myös omanlaisekseen tyylisitaatiksi, sillä niitä vilisee muun muassa ohjelman suunnitelleen HK ”Nali” Gruberin musiikissa. Itse musiikissa kuitenkin odotettavasti piisasi äkkikäänteitä ja jännitystä, joita pystyi elävän yleisön ohella aistimaan myös erinomaisesti ohjatun maksuttoman striimin äärellä.
Bernd Richard Deutschin kolmiosainen Dr. Futurity viittaa nimellään scifi-kirjailjija Philip K. Dickin samannimiseen kertomukseen aikamatkailevasta lääkäristä. Kaukaisemman tulevaisuuden spekulointihan peilaa ennen kaikkea ennustajaansa ja ajan henkeä; ”tulevaisuuden musiikkia” Deutsch tuskin pyrkiikään kuvaamaan, mutta hän onnistuu luomaan seikkailullista kerrontaa modernin sävelkielen keinoin, vaikkei teos ohjelmallinen säveltäjän mukaan olekaan.
Ensimmäinen osa …trip – from Mars to here alkoi staccatoisella leikillä, joka muistutti samaan aikaan niin Näyttelykuvista kuin 1960-luvun aleatoriikasta; siitä kehittyvässä monitasoisessa, vikkelässä kollaasissa oli niin Beriota kuin Zappaa. Keskimmäinen Chimaeran velloi ”jännitteistä rauhaa” – hidasta vähäeleisyyttä, joka ei kuitenkaan päästänyt rentoutumaan, vaan henki tarvetta olla varuillaan. Vaskien sordiinot laajensivat sointipalettia jazzin suuntaan.
Kolmas osa Red Alert vyörytti vuolasta mutta sulavasaumaista seikkailullisuutta tietynlaisella modernin maksimalismin avoimuudella, jossa oli hengenheimolaisuutta vaikkapa (teoksessa soittaneen!) Veli Kujalan tai Jukka Tiensuun orkesterimusiikkiin. Muun muassa piano, harmonikka ja hyvin laaja lyömäsoitinsektio toivat entisestään uteliasta raikkautta musiikkiin, ja etenkin vaativat puhallinosuudet soivat taidokkaasti.
Ehtivän freelancerin ja nykymusiikkiaktiivin, viulisti Eriikka Maalismaan tilauksesta sävelletty Jouni Hirvelän viulukonsertto Rakka soi illan kantaesityksenä. Sana viittaa pirunpellon kaltaiseen kivilouhikkoon Lapissa, joka syntyy tunturien peruskallion halkeillessa lämpötilanvaihtelujen seurauksena. Maalismaa onnistui tulkitsemaan soolonsa alun mimeettisesti, inhimillisiä eleitä soitollaan viestien. Orkesterin lepotilana oli ”arktisen staasin” maisema – jäinen kenttämäisyys, jota useammaltakin pohjoisten seutujen säveltäjältä (mm. Anna Thorvaldsdóttir) löytyy. Staattinen jännitys kuitenkin aukesi toisinaan kuminauhan venyttelyiksi ja purkauksiksi kuin luonnonvoimat kalliota halkomassa. Taukojen jaksottamiksi nopeiksi pyrähdyksiksi muovautuivat myös Maalismaan linjat kuin rakkakiveltä toiselle hyppien.
Yksiosaista konserttoa jaksotti Maalismaan ja muidenkin soittajien liikkuminen lavalla, jokaisen etapin toimiessa tietylaisena tienristeyksenä ja erillään olevien soittajien muodostuessa omiksi musiikillisiksi ryhmikseen. Viimeinen selkeämpi taitekohta toi mukanaan hyvinkin rytmikeskeisen sointimaailman, ja hiipuvaa loppua kohden Eriikan viululinjat karkasivat melodioista hälyihin.
Gruberin Frankenstein!! esitettiin Helsingissä viimeksi syksyllä 2018. Ajatukset itse teoksen huikeudesta eivät ole muuttuneet sitten edellisen arvioni – yllätysmomentti toki nyt puuttui, ja aikaa riitti pohtia, millä tavoin H. C. Artmannin kieroutuneet lorut peilaavat länsimaista yhteiskuntaa: halumme satujen ”puhtauteen” on myös maailmamme raadollisuuden tunnustamista. Sen lisäksi Gruberin haastattelussaan mainitsema vakavuus kuoriutui toisella kuuntelulla jo paremmin esille absurdin ja groteskin huumorin takaa: tämä taide onnistuu samaan aikaan olemaan jollain ällistyttävällä tavalla vilpitöntä. Heittäytyvästä revittelystään (ja dadaistisesta kadenssistaan) huolimatta 78-vuotias Gruber itse tuntui solistina olleen tosin väsyneempi kuin edellisellä kerralla, ja useammin kuin kerran lauluvauhti lähti kiilaamaan suhteessa orkesteriin.
Santeri Kaipiainen
Ohessa toistaiseksi voimassaoleva linkki konsertin striimiin.
