”Musiikki on tila, jonne voi mennä rauhoittumaan”, sanoo säveltäjä Markku Klami
Koen säveltämisen tietynlaiseksi eskapismiksi nykyisestä myllertävästä ja hektisestä maailmasta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen ollut kiinnostunut musiikin vaikutukseen ihmisen kokemukseen ajasta ja tilasta ympärillämme. Usein omat teokseni ovat aika hitaasti aukeavia ja meditatiivisia, ja koen, että niissä on tietoinen kommentti nykyiselle elämälle.”
Näin kuvailee lähtökohtiaan säveltäjänä Markku Klami (s. 1979), jonka uutta musiikkia kuullaan syyskuussa kahdessakin yhteydessä. Clair klarinetille ja yhtyeelle kantaesitetään 16. syyskuuta Seinäjoella, jolloin paikallisen kaupunginorkesterin solistina on Lauri Sallinen. Patrik Kleemolan YouTube-kanavalla kuullaan puolestaan 27. syyskuuta alkaen viikoittain Klamin 10 kitaraetydin sarja aina teos kerrallaan.
Sekä Sallisen että Kleemolan kanssa Klamilla on ollut pitkä yhteistyösuhde. Yksi uran tähänastisista avainteoksista oli Salliselle sävelletty klarinettikonsertto, joka pääsi juryn suosituslistalle Uuno Klami -sävellyskilpailussa 2009. Tärkeitä ovat olleet myös ensimmäinen orkesteriteos Flow jousiorkesterille (2004) sekä lastenooppera Tulevaisuuden retki (2010) ja nukkeooppera Croak (2016-18). Seuraava laajempi hanke on Maria Puusaaren tilaama Requiem viululle ja orkesterille.
Lauri Salliselle kirjoitettu Clair (2020-21) edustaa kolmatta vaihetta saman materiaalin ympärille rakentuvassa teosryppäässä.
”Ensimmäiseksi valmistui klarinetille, bandoneonille ja jousikvartetille tehty Clair sketches (2012), jonka kirjoitin Laurin Sibelius-Akatemian ensikonserttiin. Siitä jäi yli paljon materiaalia, jota hyödynsin laajemmassa teoksessa Clair klarinetille, bandoneonille ja jousikvartetille. Sitten Lauri kysyi, voisiko sen puolestaan sovittaa vähän suuremmalle kokoonpanolle, jossa olisi myös puhaltimia. Se olisi toki ollut mahdollista, mutta materiaali muokkautui uudeksi teokseksi. Sanoisin, että tässä viimeisessä teoksessa on noin 50-50 -suhde uutta ja vanhaa materiaalia”, Klami kertoo.
Klamille nimen keksiminen on olennainen osa luomisprosessia.
”Minun on nykyisin mahdotonta alkaa edes luonnostella mitään, ellei minulle ole nimi ja yleinen mielikuva teoksesta selvillä. Nimi Clair vain tuli mieleen, ja jossain kielessä se merkitsee kirkasta, hohtavaa ja läpikuultavaa.”
Clair on yksiosainen mutta monivaiheinen, reilun neljännestunnin kestävä teos.
”Klarinetti on solistisempi kuin muut soittimet, mutta kyse ei ole perinteisestä konserttoasetelmasta. Välillä klarinetti sulautuu myös osaksi yhtyettä”, Klami kertoo.
Kitaristi Patrik Kleemolan kanssa Klamilla on ollut jo lähes parinkymmenen vuoden pituinen yhteistyösuhde. Kitaran parissa Klami on sikäli omalla maaperällään, että hän on osana sävellysopintojaan opiskellut nelisen vuotta kitaransoittoa mm. Timo Korhosen ja Ismo Eskelisen johdolla.
Kleemola esitti neljä kymmenestä kitaraetydistä (2019-20) jo marraskuussa 2020 Turun Sibelius-museossa, mutta nyt kaikki etydit kuullaan Kleemolan YouTube-kanavalla. Jokaiseen esitykseen liittyy Klamin ja Kleemolan keskusteluvideo, jossa avataan teosten pedagogisia ja sävellyksellisiä elementtejä ja tuodaan säveltäjän ja muusikon yhteistyötä esiin.
Voisi luulla, että epätavallisessa kantaesitystavassa on koronan vaikutusta, mutta näin ei ole.
”Tämä kyllä sopii hyvin korona-aikaan, mutta me päätimme itse asiassa jo 2017, että etydit julkaistaan YouTubessa”, Klami kertoo.
Jokainen etydi painottuu vahvasti aina johonkin rajattuun tekstuuriin ja tekniseen kysymykseen.
”Halusin ottaa esiin tiettyjä teknisiä kysymyksiä, mutta ilman muuta halusin tehdä näistä myös konserttikappaleita. Nämä voi soittaa joko yhtenä laajana kokonaisuutena tai poimia esitettäväksi yksittäisiä teoksia.”
”Etydit vaikeutuvat asteittain loppua kohden. Ensimmäiset kappaleet aina jonnekin viidenteen tai kuudenteen saakka ovat ainakin pitemmälle edenneiden musiikkiopistolaisten soitettavissa, mutta myöhemmissä on haasteita jo ammattiopinnoissakin oleville muusikoille, ja viimeisen Patrik pyysi säveltämään ihan hänelle, eli siihen sai laittaa niin vaikeita asioita kuin mahdollista”, Klami kertoo.
”Mukana on myös epätavallisia soittotapoja, joiden avulla uuden musiikin kieltä avataan soittajille. Monet uudet tekniikathan eivät ole sinänsä vaikeita toteuttaa, ne vain pitää tietää.”
Kitaraetydien leviämistä edistää videoesitysten lisäksi se, että arvovaltainen Edition Wilhelm Hansen on ottanut ne julkaistavakseen.
Kimmo Korhonen