Viime vuoden lopussa Yleisradio julkaisi kahdeksanosaisen dokumenttisarjan Kylmän sodan Suomi. Sarjassa käydään kriittisesti läpi suomettumisen historiaa; aikaa, jossa tiesimme, miten mustasta tuli valkoista ja valkoisesta mustaa. Suomi oppi valehtelemaan itselleen.
Julkisuudessa sarjaa kehuttiin, juontaja-toimittaja Jari Tervoa kiitettiin jälleen hyvästä työstä historian vaativien vuosien esittelijänä.
Koko sarjan käsikirjoittaja, Marjo Vilkko, ei ole näkynyt julkisuudessa sarjan yhteydessä. Sarja ei siis ole Tervon käsialaa, kuten mediassa on harhaanjohtavasti mainittu.
Vilkko oli lukenut ohjelmasarjaa varten uskoakseni vähintään metrin korkuisen pinon kirjoja, tutkimuksia, elämäkertoja, päiväkirjoja ja erilaisia muita aineistoja; ideoinut, tutkinut, haastatellut ja lopulta valinnut kohtaukset dokumenttiin yhteistyössä leikkaajan ja ohjaajan kanssa. Mikä tärkeintä: käsikirjoittaja on vastuussa koko laajan sarjan punaisesta langasta – niin että sarja toimii ensimmäistä kuvasta viimeiseen saakka.
Käsikirjoittajien näkyvyys ja työn tunnustaminen on ollut ongelma draamatuotannoissa. Tilanne on hieman parantunut, mutta dokumenttien käsikirjoittajat ovat yhä näkymättömiä.
***
Musiikissa huomaamme usein, että iskusävelmät leimautuvat esittäjiensä tekemiksi, vaikka taustalla ovat ammattimaiset sanoittajat, säveltäjät ja sovittajat. Toki keskuudessamme on esittäjiä, jotka ovat myös säveltäneet ja sanoittaneet laulunsa. Tekijäjärjestöt ovat pitkään vaatineet näiden metatietojen julkistamista teosten esitysten yhteydessä vedoten tekijänoikeuslain moraalisiin oikeuksiin.
Oopperaa markkinoidaan yleisesti teoksen nimellä. Seuraavaksi tiedoissa näkyvät ohjaaja, pääosien laulajat ja kapellimestari. Oopperaa ei olisi olemassakaan, jos sitä ei olisi kirjoitettu ja sävelletty. Karrikoidusti voi sanoa, että ohjaaja tunkeutuu luovan työn tekijäksi teoksen alkutuotantoon sijoittamalla oopperan tapahtumat uuteen kontekstiin. Sama koskee usein muitakin draamateoksia.
Oopperatalojen markkinointivoimien mielestä kaikki tietävät, kuka Parsifalin, Taikahuilun tai Toscan on säveltänyt. Toki sivistynyt kuluttaja tietääkin, mutta kysymys on arvostuksesta ja totuudesta. Entä Juha? Onko nyt kyseessä Merikannon vai Madetojan Juha? Jos Merikannon, niin isän vai pojan?
Uusien oopperoiden kohdalla tilanne on absurdimpi. Ohjaajat ja laulajat ovat meilläkin usein tuotannon valokeilassa, säveltäjä todetaan vasta sitten, kun musiikista on jotain huomautettavaa. Säveltäjä on kuitenkin teoksen henki ja sielu. Hän on määritellyt dramaturgian, emootiot, ajan valot ja varjot.
Kun aikoinaan Sinapinsiemen-oopperani ensi-ilta oli ohi ja juhlimme uuden teoksen syntymistä, sanoi oopperan ohjannut Lasse Pöysti minulle, ettei hän tiennyt, kuinka tärkeässä osassa säveltäjä on oopperassa. ”En minä voinutkaan sitä kohtausta nopeuttaa, kun sinä olit sen keston säveltämällä päättänyt.”
***
Finlandia-talon yhteydessä mainitaan aina, että se on Alvar Aallon piirtämä rakennus. Arkkitehdit saavat olla tyytyväisiä luovan työnsä näkyvyydestä.
Kirjailijoiden työtä on vaikea samentaa. Tuntematon sotilas on Väino Linnan mestarillinen sotaromaani, mutta samannimiset elokuvat ovatkin sitten haaste. Oopperan sävelsi Tauno Pylkkänen.
Mitä sivistykseen tulee: musiikin harrastajat tietävät sanomattakin, kuka sävelsi Pateettisen sinfonian, Pateettisen sonaatin, Kohtalonsinfonian ja mistä laulusta ovat sanat: ”Wer reitet so spät durch Nacht und Wind?” Runon säveltäjiä onkin sitten monia – Franz Schubert toki tunnetuin – mutta on yksi suomalainenkin säveltäjä toteuttanut tämän hienon tekstin. Kuka? (Vastaukset toimitukseen.)
***
Suomi on oikeusvaltio. Päätösten varmistamiseksi lakiehdotukset ja juridiset epäselvyydet koetellaan parlamentaarisessa perustuslakivaliokunnassa. Poliitikot siis ratkaisevat itse, mikä on maassa perustuslainmukaisuutta.
”Jokaisen omaisuus on turvattu.” (Perustuslaki 15 §.) ”…tekijä on ilmoitettava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii.” (Tekijänoikeuslaki, 3 §.)
Tekijän työ on tekijän omaisuutta, ja se on tekijän työn yhteydessä ilmoitettava niin, että tekijän rooli työn suhteen tulee ymmärretyksi.
Oma juridinen entiteettinsä on työsuhdetekijänoikeus. Sillä sektorilla onnekkaita ovat olleet esimerkiksi Mihail Kalašnikov ja Louis Pasteur.
Kimmo Hakola
