Joiku ja orkesteri yhdistyvät Roope Mäenpään uudessa teoksessa Luovus. Se huokuu Lapin maisemille ominaista avarien tilojen tuntua.
Tykkään työskennellä monipuolisesti eri kokoonpanojen ja eri tarkoituksiin tulevien teosten kanssa. Orkesteri on kuitenkin mieluisin instrumentti.”
Näin toteaa tamperelainen Roope Mäenpää (s. 1990), joka on noussut säveltäjänä esiin viime vuosina. Keväällä 2021 Radion sinfoniaorkesteri kantaesitti tilaamansa orkesteriteoksen Jamais vu (2020) ja heti perään Tampere Filharmonia hänen kantelekonserttonsa Käsiin (2020). Toisenlaisia lähtökohtia edustavat lapsille suunnatut musiikkisadut Hipinäaasi apinahiisi (2019) ja Hyönteissinfonia (2021).
Mäenpään uutta musiikkia kuullaan 5. toukokuuta, kun Lapin kamariorkesterin tilaama Luovus joiulle ja kamariorkesterille (2022) saa kantaesityksensä Rovaniemellä. Seuraavana päivänä teos esitetään myös Inarissa kulttuurikeskus Sajoksessa. Joikusolistina on Niillas Holmberg ja kapellimestarina John Storgårds.
Saamelainen monitaiteilija, runoilija, kirjailija, muusikko ja näyttelijä Niillas Holmberg on jo vanhastaan tuttu yhteistyökumppani Mäenpäälle.
”Meillä on toistakymmentä vuotta yhteistyötä takana. Tutustuimme Tampereella ilmaisutaidon lukiossa, mutta varsinaisesti yhteistyö alkoi vasta koulun jälkeen, kun Niillas otti yhteyttä ja pyysi mukaan yhteen projektiin.”
Tampereella syntyneelle ja kasvaneelle Mäenpäälle oli luontevaa suorittaa sävellysopinnot Tampereella, kun siihen oli auennut mahdollisuus Tampereen ammattikorkeakoulussa.
”Opinnot TAMKissa henkilöityivät paljolti Jouni Kaipaiseen ja Hannu Pohjannoroon. Jouni rakensi suhteita myös oikeaan musiikkielämään”, Mäenpää muistelee.
Mäenpää onkin surullinen siitä, että TAMKissa ei ole enää mahdollista opiskella sävellystä pääaineena, vain teoriaopintojen sivuaineena. Kuitenkin Tampereelta on jo valmistunut useita asemansa vakiinnuttaneita säveltäjiä, ja suomalaisen musiikkielämän kannalta olisi tärkeää, että Sibelius-Akatemian lisäksi olisi olemassa toinenkin tie pätevöityä säveltäjäksi.
Mäenpää on löytänyt tamperelaisista esittäjistä monia luontevia yhteistyökumppaneita.
”TampereRaw-yhtye on ollut minulle tärkeä, ja he ovat esittäneet monia teoksiani. Myös Tampere Filharmonia on tilannut ja esittänyt teoksiani.”
Alustavia oopperasuunnitelmiakin Mäenpäällä on, sitä ennen on luvassa jo sovittuja tilausteoksia. Tampere Filharmonialta on tullut uusi tilaus, jonka tarkempaa muotoa ei ole vielä lopullisesti päätetty. TampereRaw on puolestaan tilannut pianokonserton pianisti Ville Hautakangasta varten, ja tilauslistalla on myös kuorosarja.
Rovaniemellä kantaesitettävä Luovus sai syntyvirikkeensä pari vuotta sitten, kun Lapin kamariorkesteri esitti Mäenpään lyhyen teoksen Kumollisuus joiulle ja kamariorkesterille, solistina silloinkin Niillas Holmberg.
”Vastaanotto oli innostunut, ja yhdessä mietittiin, voisiko ajatusta laajentaa. Huomattiin myös, että vaikka Niillas ei ole klassinen muusikko, hän oli täysin kotonaan orkesterin edessä.”
Ajatus joiun ja orkesterin yhdistämisestä sai laajemman muodon Luovus-teoksesta, kuitenkin niin että aiempi Kumollisuus-teos on upotettu myös Luovuksen toiseen osaan. Joikuja Mäenpää ja Holmberg on työstäneet yhdessä, ja lausuttavat tekstiosuudet ovat Holmbergin käsialaa. Saamenkielinen otsikko kääntyy suomeksi muotoon ”irti” tai ”irtipäästäminen”.
Muutamiin Mäenpään aiempiin teoksiin verrattuna Luovus on tekstuuriltaan ja sävelkieleltään yksinkertaisempaa ja maalailevampaa, Lapin maisemille ominaisten avarien tilojen tuntua huokuvaa musiikkia. Sinfonisiin mittoihin kasvaneen neliosaisen teoksen kolmannessa osassa on myös väkevää primitivististä rytmistä sykettä.
”Joiku maadoitti musiikin vähän eri asentoon kuin minulla yleensä. Se on suorassa suhteessa maisemaan ja siihen, missä sitä esitetään.”
Viime aikoina kulttuuriset lainat on usein kytketty ajatukseen kulttuurisesta omimisesta. Mäenpää tiedostaa ongelmat mutta ei pelkää niitä oman teoksensa yhteydessä.
”Minun olisi ollut mahdotonta lähteä tällaiseen projektiin, ellei meillä olisi niin hyvät ja luottamukselliset suhteet Niillaksen kanssa. Mutta en missään nimessä halua, että esimerkiksi joku oopperalaulaja esittäisi tämän teoksen. Solistilla pitää olla aito yhteys joikuun.”
Kimmo Korhonen
