Riitta Katajavuoren runot Osmo Tapio Räihälän uuteen laulusarjaan osoittautuivat enteellisiksi ajatellen Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan. ”Kun maailmat on erotettu toisistaan,/ kun kansat istuvat hiljaa kukin karsinassaan,/ kukin kukkarossaan,/ on maailma valmis”
Moni sävellyshanke on viime vuosina jäänyt koronapandemian jalkoihin, ja sellainen on myös Osmo Tapio Räihälän (s. 1964) laulusarja Rajat (2021). Sen tapauksessa viivästyminen on kuitenkin antanut teokselle aivan uudenlaisia, aihetta syventäviä merkityksiä.
”Luen runoja aina siinä mielessä, että alkavatko ne soida”, Räihälä kertoo. ”Rajat-teokseen valikoituneista Riina Katajavuoren runoista tiesin, että halusin säveltää ne. Hanke käynnistyi, kun runot ja ajattelemani laulut sopivat sopraano Olga Heikkilän suunnittelemaan tohtorikonserttiin. Minua inspiroi erityisesti Olgan ääni ja myös se, että hän säveltää itsekin. Teos valmistui 2021, mutta kantaesitys on vasta nyt”, Räihälä kertoo.
Räihälän laulusarja Rajat kuullaan 31. toukokuuta Helsingin Musiikkitalon Camerata-salissa. Olga Heikkilän lisäksi esittäjinä ovat Jukka Harju (käyrätorvi), Maria Puusaari (viulu) ja Kirill Kozlovski (piano).
Kylmät väreet kouraisevat väkisinkin sielua, kun lukee teokseen valikoituneita Katajavuoren runoja, jotka ovat kokoelmasta Kuka puhuu vuodelta 1994 ja jotka Räihäläkin valitsi teokseen jo useampia vuosia sitten. Sellaiset katkelmat kuin ”On vesistöjen syytä, että/kansat molemmin puolin/käyvät sotaa”, ”Rajat ovat pyhiä, poliittisia./Ne houkuttelevat ylityksiin” tai ”Kun maailmat on erotettu toisistaan,/kun kansat istuvat hiljaa kukin karsinassaan,/kukin kukkarossaan,/on maailma valmis” näyttäytyvät Venäjän aloittaman hyökkäyssodan jälkeen aivan uudenlaisesta, kouraisevasta perspektiivistä.
Räihäläkin hätkähti, kun teksti muuttui teoksen valmistumisen jälkeen polttavan ajankohtaiseksi: ”Olisiko runojen valikoitumisessa ollut jotain alitajuista ymmärrystä? Toisaalta runojen ilmestymisen aikaan 1994 elettiin myös julmia aikoja, kun Balkanilla oli verinen sota. Ja hyvät runothan ovat ajattomia.”
Perinteinen laulajan ja pianon duo ei Räihälää innostanut; sen sijaan sopraanon seurana on käyrätorven, viulun ja pianon yhtye. Teoksessa korostuukin sen kamarimusiikillisuus.
”Halusin, että yhtyeen osuus ei ole luonteeltaan säestävä vaan sisältää myös itsenäistä sanottavaa. Minua kiinnostaa kamarimusiikillinen keskustelu, eikä teoksessa ole selkeää rajaa solistin ja yhtyeen välillä. Toki olen ottanut huomioon, että laulaja ei saa peittyä.”
Teoksessa on neljä osaa, jotka soitetaan tauoitta yhteen.
”Avausosa Raja ei ole linja on vähän nytkähtelevää, hakee oikeaa askelmittaa ja on rytmisesti vaihteleva. Toisessa osassa Meri tarkoittaa uhkaa on selkeästi enemmän ryminää, merenkäyntiä, aaltoilua ja vellontaa; sen on tarkoitus olla vähän vaarantuntuinen. Osassa on kuitenkin rauhallisempi suvanto, josta palataan vellontaan.”
”Kolmas osa Kun olimme palanneet ja neljäs osa Rajat ovat pyhiä ovat aika samanhenkisiä. Kolmas osa on enemmän hidas osa, jossa ollaan pysähdytty katselemaan ympärilleen. Neljäs osa jatkaa aika lailla samaa ideaa, mutta loppuun tulee tutunomainen elementti, kun palataan toisen osan suvannon tunnelmiin.”
Rajat on sikäli tärkeä teos Räihälän uralla, että hän on viime vuosina alkanut rikkoa omia rajojaan ja kiinnostua enemmänkin vokaalimusiikista, jota hän ei varhaisemmalla urallaan säveltänyt lainkaan.
”Haluan kyllä jatkaa vokaalimusiikin parissa, ja etsin oikeaa tapaa lähestyä laulua ja tekstiä. Tekstin sisällön pitää kuitenkin olla kiinnostava.”
Vokaalisen innoituksen lisäksi Räihälä jatkaa toki myös soitinmusiikin säveltämistä. Hänen jo ennestään useamman teoksen laajuinen konserttosarjansa on laajentunut bassoklarinettikonsertolla Claroscuro (2019), joka saa kantaesityksensä Saksassa Jenassa 25. toukokuuta. Jenan filharmonikkoja johtaa Eva Ollikainen.
Räihälä oli saanut saksalaisen kustantajansa Sikorskin ansiosta vuoden 2017 Leipzigin Bachfestille esitettäväksi teoksen Mural, jonka paikallisen maineikkaan Gewandhaus-orkesterin muusikoiden muodostama Sinfonietta Leipzig esitti.
”Tutustuin silloin Sinfoniettan perustajiin kuuluvaan bassoklarinetisti Volker Hemkeniin, ja ajatus hänelle sävellettävästä teoksesta alkoi muotoutua. Kävin seuraavana talvena Hemkenin vieraana, ja yhteisen workshopin ja monien keskustelujen jälkeen teoslajiksi päätettiin konsertto, jossa orkesterina on jousisto ja yksi lyömäsoittaja.”
”Minua kiinnosti hyödyntää bassoklarinetin väkeviä multifoneja, joita vahvistetaan jousiston avulla. Volker lähetti minulle puhelimitse soitettuna valtavan määrän erilaisia multifoneja, joista sitten valistin parhaita.”
Teoksessa on neljä osaa, joiden otsikot Timid, Vivid, Lurid ja Lucid antavat hyvän kuvan teoksen kehityskaaresta. Myös otsikkoon Räihälä hahmotteli sanaleikin yhdistämällä italian ”ciaroscuron” ja klarinetin.
”Myöhemmin huomasin ilokseni, että näin syntynyt sana claroscuro on espanjaa ja sama kuin italian ciaroscuro”, hän toteaa.
Kimmo Korhonen
