”[…] kun he tulevat
he löytävät tämän maan, meidät
ja me olemme kiviä, kasveja, eläimiä, kaloja,
vettä, tuulta, maata, taivasta […]”
Nils-Aslak Valkeapää (suom. Pekka Sammallahti)
Outi Tarkiainen (s. 1985) on usein koettu pohjoisen ääneksi Suomen musiikissa, ei vain siksi, että hän on syntynyt Rovaniemellä ja löytänyt Lapin maisemista itselleen hedelmällisen työympäristön, vaan myös siksi, että hänen värikylläisissä ja soinnillisesti rikkaissa teoksissaan on usein erityinen pohjoinen elementti.
Uudessa kamarikonsertossa Polar Pearls (2023) pohjoinen ulottuvuus toteutuu tehostetussa muodossa. Tarkiainen luonnehtii teosta ”kunnianosoitukseksi pohjoisen luonnon ainutlaatuisuudelle ja sen herkälle tasapainolle”. Lisäksi teos on syntynyt Lapin kamariorkesterin tilauksesta, omistettu orkesterille ja sen johtajalle John Storgårdsille ja saa kantaesityksensä 1. kesäkuuta Itä-Lapissa Sallan kirkossa. Toinen esitys on heti seuraavana päivänä Rovaniemellä Lapin kamariorkesterin upeassa kotisalissa Korundissa.
”Olen todella innoissani, että ensiesitys on Sallassa”, Tarkiainen kertoo. ”Se on tunnelmallinen kirkko, ja olen kuullut Storgårdsin usein johtavan siellä. Musiikki soi siellä todella hyvin.”
”Jontte rohkaisi minua, että tee jotain ihan muuta. Minä aloin sitten pohtia helminauhamaista muotoa, ja teoksesta tuli kahdeksanosainen kokonaisuus, jossa jotkut osat soitetaan tauotta yhteen, joidenkin välillä on tauko. Kyse on pienistä karaktääriosista, joissa aina joku solisti pääsee esille ja säihkymään. Olen tehnyt teoksen juuri tälle orkesterille ja näille soittajille, ja osat heijastavat heidän persoonallisuuksiaan”, Tarkiainen kuvailee.
Nimi Polar Pearls viittaa juuri tähän helminauhan kaltaiseen muotoon mutta myös sen osien sisältöön, ”pohjoisiin helmiin”, eläimiin ja luonnonilmiöihin, joista monet ovat uhanalaisia kuten esimerkiksi kolmannen osan raakku (eli jokihelmisimpukka) tai viidennen osan tunturipöllö. Ja nimihän on tietysti myös sanaleikki, jonka takana on niin ikään uhanalainen jääkarhu (polar bear).
”Teoksen taustalla on ollut katkelma saamelaistaiteilija Nils-Aslak Valkeapään runoutta kokoelmasta Aurinko, isäni (1988). Se on allegoria siitä, kun etelän ihmiset tulevat pohjoiseen, ja he kohtaavat saamelaisen kansan, joka kulkee näkymättömänä maisemassa.”
Tarkiainen on luonnehtinut teosta konsertoksi kamariorkesterille.
”Jotkut teoksen soolo-osista ovat erittäin vaativia, mutta mukana on myös lastenlaulumaisen helppoa soitettavaa.”
Yllätyksekseen Tarkiainen sai sävellystyön aikana huomata, että hänen musiikillinen ilmaisunsa alkoi elää oman tahtonsa mukaan.
”Teosta kehystää kaksi osaa, jotka ovat kuin helminauhan lukko, ja niissä on paljon samaa materiaalia. Niissä olen käyttänyt aika minimalistista otetta, mistä yllätyin itsekin. En ole koskaan ollut mikään minimalismin ihailija, mutta nyt sitä tuli mukaan teokseen, ja nämä osat ovat hyvin erilaisia siitä, mitä olen tähän asti säveltänyt. Tämän uudenlaisen tyylin säveltäminen oli aivan fyysinen ja kehollinen kokemus. Saa nähdä, mitä yleisö ajattelee, se on sellaista vyörytystä.”
”Olen parhaillani tekemässä miehelleni klarinetisti Lauri Salliselle klarinettikvintettoa tämän kesän Kuhmon kamarimusiikkiin, ja siihen on tulossa jotain samantapaista. Hän totesikin, että Polar Pearls avaa Tarkiaisen keskikauden tuotannon”, säveltäjä naurahtaa.
Ooppera saa jatkoa saamelaisaihein
Kesää Tarkiainen odottaa sikälikin suurella mielenkiinnolla, että heinäkuussa Savonlinnan Oopperajuhlilla kuullaan hänen oopperansa, Virginia Woolfin samannimiseen esseehen perustuva A Room of One’s Own (Oma huone), joka sai ensi-iltansa toukokuussa 2022 Hagenissa. Savonlinnassakin teos kuullaan Hagenin oopperan esityksenä.
”Oma huone oli hieno kokemus Hagenissa, ja olin todella tyytyväinen ohjaukseen ja esitykseen. Jännittävä nähdä, miten teos sijoitetaan Olavinlinnan lavalle.”
Savonlinnassa Tarkiaisen ooppera nähdään yhdessä Bartókin jo klassikon aseman saavuttaneen Herttua Siniparran linnan kanssa. Miten hänen oma tietoisen feministinen oopperansa ja Bartókin kieroutuneen maskuliinista näkökulmaa heijastava teos sopivat samalle illalle?
”Näin Bartókin teoksen Hagenissa samana produktiona, joka nähdään myös Savonlinnassa, ja se oli käännetty psykologisesti aivan päälaelleen. Se on erittäin mielenkiintoinen ohjaus ja toimii todella hyvin oman oopperani kanssa.”
Tarkiainen on yksi tämän hetken vahvimmassa kansainvälisessä nosteessa olevista suomalaissäveltäjistä. Häneltä ovat tilanneet teoksia kotimaisten esittäjistöjen lisäksi monet kansainväliset esittäjistöt BBC:n sinfoniaorkesteria ja San Franciscon sinfoniaorkesteria myöten. Tilauskirja on täynnä vuoteen 2026 saakka, ja A Room of One’s Own oli niin positiivinen kokemus, että suunnitelmiin kuuluu myös uusi ooppera. Se perustuu Niillas Holmbergin Halla Helle -romaaniin ja tämän vielä julkaisemattomaan Goatnelleen Libreton kirjoittaa Aleksi Barrière. Kantaesitys on 2027, mutta paikkaa ei vielä ole julkistettu. Kyseessä on eri talojen yhteistilaus.
”Liian pitkälle en halua suunnitella, ja pitää uskaltaa sanoa ’ei’, jotta taiteellinen vapaus säilyisi. Ja niin kuin Kaija Saariaho sanoi, kalenteriin pitää aina laittaa myös lasten sairasteluviikkoja”, Tarkiainen toteaa.
Kimmo Korhonen
