Iiro Rantala matkasi viime helmikuussa Berliinistä Venetsiaan yhdessä kaupungin filharmonikoiden yhdeksänhenkisen yhtyeen kanssa. Livetaltionti Venetsia-teemaisesta konserttikokonaisuudesta liikkuu ketterästi kaupungin historiassa ja sulauttaa kaiken elämänmyönteiseksi musiikiksi, jossa huumori kukkii kappaleiden taustoissa. Niinpä gondoliajelu Pyhän Markuksen aukiolle kertoo ruotsalaisperheestä, joka tunnistaa paikan Bond-elokuvista. Romeo ja Steve sommittelee jenkkarytmejä Djagilevin ideaan gaybaletista. Monteverdi näyttäytyy 1600-luvun valssiaallon nostattajana, ja Sibelius siemailee grappaa, eikä tunnetusti osaa kertoa Ainolle, milloin hän palaa, ”koska olen säveltäjä, en ennustaja”. Rantalan ideat ovat yhtä […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
