Baldsassore Galuppin Aatamin lankeemus Helsingin barokkiorkesterin konsertissa Musiikkitalossa 17.1. Johtajana Aapo Häkkinen.
Baldsassore Galuppi on niitä Vivaldia seuranneen sukupolven venetsialaisia säveltäjiä, joiden musiikissa riittäisi löydettävää vaikka miten paljon. Hän peri Vivaldin huippuvirtuoosisen opera seria -tyylin mutta yhdisti siihen aikanaan modernin napolilaisen koulun tunteellista melodiikkaa ja galantin tyylin kevyen estetisoivaa elämänasennetta.
Galuppin oratorio Aatamin lankeemus sai kantaesityksensä Roomassa 1747, jolloin teatteriefektit olivat kiellettyjä. Se on kuitenkin silkkaa oopperaa hengellisessä kuosissa, jossa pääpaino on laulajien huikeissa taidonnäytteissä ja retorisin keinoin ilmaistussa draamassa. Se on täynnä venetsialaista valonhämyä ja aistillisuutta.
Aapo Häkkinen on taas tehnyt löytöjään Uppsalan yliopiston kirjastossa ja toi esiin valloittavan teoksen Helsingissä ja heti sen jälkeen Theater an der Wienissä. Vaikka syntiinlankeemus ei kuulukaan joulun sanomaan, niin joulukonserttina markkinoiminen ei ollut harhaan johtamista. Galuppin teoksen ilmapiiri on lohdullinen, ja se päättyy anteeksiantoon.
Kerronta etenee kuin siivillä ilman kovin dramaattisia pilviä, vaikka Aatamin ja Eevan repliikeissä riittääkin katumusta, katkeruutta ja selittelyä, ja Oikeudenmukaisuuden enkeli muistuttaa koko ajan synninteon seuraamuksista. Tekstissä sen motiiviksi kutienkin nousee rakkaus – siis ihmisten välinen, ei niinkään jumalallinen – ja kilpalaulannassa voiton vie Armollisuuden enkeli.
Tämä paljas musiikki vaatii huippuesittäjät tehotakseen, ja Hebo oli saanut sellaiset solisteikseen. Huikeimmaksi nouse haute-contre -äänityyppiä eli kevyttä, korkeaa barokin ajan tenoria edustava Avo Biscecvic, jonka laulu teki melkein immateriaalisen vaikutelman. Niin eleganttia se oli Aatamin tuskaisissa puuskissa, säteilevän korkeissa äänissä ja taiturillisissa kuvioissa.
Ivana Lazar lauloi Eevan osuuden niinikään kevyeen, joskus melkeinpä lirkuttelevaan tyyliin. Mukaan olisi kaivannut joskus enemmän tunteikasta linjan ydintä, ellei tarkoitus ollut alleviivata Eevan petollisuutta. Sonja Runjen altto toi tervetullutta tummaa vastakohtaa ja moraalin näkökulmaa kokonaisuuteen. Liliya Gaysinan sopraano loisti kuin joulukuusi Armollisuuden enkelin roolissa.
Hebo myötäili Häkkisen johdolla vaistonvaraisella joustavuudella laulajia ja loi tarinalle energisen ja emotionaalisen kehyksen.
Harri Kuusisaari
