Sibeliuksen musiikkia tulkitaan nykyisin enimmäkseen suomalaiskapellimestarien voimin ja kohtalaisen samanmielisistä lähtökohdista. Santtu-Matias Rouvali etsii Sibelius-levytyksissään uusia näkökulmia, ja se on useimmiten virkistävää. Neljäs sinfonia ei ole hänen käsissään pelkkä synkän itsetutkiskelun monoliitti vaan avautuu ensimmäisessä osassa yllättävän idyllisiin näkyihin. Scherzoa hallitsee nokkela kisailu, ja vaaran tuntu vain välähtää lopussa. Adagio kuulostaa eniten sarjalta erillisiä kohtauksia vaikka yhdistää voimat komeaan nousuun. Tempot vaihtelevat paljon myös energisessä finaalissa, jossa moniselitteisistä päätöstahdeista ei selvitä ilman reippaita levennyksiä. Göteborgin […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
